Pihinää ja huutoa

Oppia ikä kaikki, kokemus ja kantapää hoitavat loput. Näillä uskomuksilla menen taas aika pitkälle.

Tänään tuli sopivasti kaivatut ukkonen ja sade, kun piti paperiasioita hoidella, mutta tärkeimmät paperit säästyivät, vaikka rahat hupenivat verottajaa myöten.

Kamalasti kaikkea muistettavaa ja hoidettavaa yhden "vaivaisen tönön" takia ja vielä on edessä vaikka mitä jätemaksuista lähtien. Vaikka jätettä ei varsinaisesti mökillä syntyisikään (toiveajattelen, että pääsisin kunnolla komposti- ja kierrätyshommiin), pitää kuulemma joku maksu maksaa. Olen valaissut itseäni netissä ja koittanut raapustella muistilapulle, mitä kaikkea pitää hoitaa. Sähkösopimus, tiemaksut, kiinteistövero (ei koske tätä vuotta), vakuutukset... Osa on hoidettu, osa vähän vaiheessa. Tähän väliin on kehuttava sivustoa, mistä oli paljon apua. Selväsanaista ja maalaisellekin ymmärrettävää tekstiä. Unohtamatta asiakaspalvelua, josta jäi todella hyvä mieli.

Kaiken tämän ohessa hikoilen kuin pieni possu, vaikka en varsinaisesti mitään tee. Oi, Suomen kesä, miten epädiggailenkaan sitä! Hirvittää ajatus töihinpaluusta, jo senkin takia, jos aineenvaihdunta on tätä luokkaa myös siellä. Entäs ajatuksenjuoksu? Toisaalta nyt on pitänyt miettiä ja tuumailla niin tärkeitä juttuja, että ehkä se normaalirytmiin pääseminen onnistuu ihan hyvin. Salasanatkin kirjasin almanakan kanteen ihan kaiken varalta, koska ennen lomalle lähtöä ne piti uusia. Tällä hetkellä lyö vähän tyhjää, mutta eiköhän ne merkit sormimuistissa ole.

Hikiset oltavat

"En tiedä mistä" osa lukijoista sai päähänsä, että täällä varrotaan haikaraa. Saattaisi olla, että jos asian laita olisi tuossa pisteessä, vaikenisin täysin ja jumittuisin kellariin loppuiäksi. Pelkästä järkytyksestä ja kauhusta.

Kaikkea sitä kuulee. Hymiö.

Tosin en voi syyttää rivien välistä lukeneita; sen verran epämääräisesti asiasta kirjoitin, anteeksi - mutta syystä, koska asia on yhtä arka vielä, kuin jos olisin ensimmäisillä viikoilla raskaana. Ei kannata huudella, ellei ole aivan varma asiasta ja, että kaikki menee edes vähän suunnitellusti.

Haahis osui kuitenkin arvauksellaan aika liki, joten voinen kirjoittaa vähän lisää. Mummonmökkiä ei ole löydetty, mutta jonkinlainen piilopirtti, pakopaikka, kaupunkilaisen henkireikä ts. työleiri.

Mökkiähän tässä on katseltu ja haikailtu jo monta vuotta, kun ei sitä omakotitaloakaan ole onnistuttu hankkimaan. Tänä kesänä mökkihaku ja -kuume vain paheni ja mies tartutti sen minuunkin niin vahvasti, että ... tässä ollaan.

Mm. Etuovi.comia on taas napsuteltu kiitettävästi ja tehty laskelmia ja vertailuja. Tiedossa oli tietyn suuruinen rahasumma, jonka yli ei vaan kannata/voida mennä. Vaatimukset ja odotukset mökin suhteen oli tietynlaiset. Niillä hakukriteereillä kun aikamme napsuteltiin, löysimme muutaman ehdokkaan.

Yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Sitä piti palata katsomaan aina uudestaan ja uudestaan. Miettiä ja käännellä, tuumata ja kuvitella. Piti myös päästä paikanpäälle itse näkemään ja fiilistelemään. Hyvä, kun mentiin.

Tai paha; miten sen nyt ottaa. Siinä pihalla pyöriessä vaan tuli olo, että vähän niin kuin omalla pihalla olisi. En uskaltanut heti hihkua, vaikka varmasti mies ja välittäjä näkivät, etten minä ainakaan nenääni nyrpistä. Päinvastoin. Näin niin paljon siellä mahdollisuuksia ja tekemistä, valmista ja kätevää, että jotenkin tunne taas voitti järjenjuoksun. Naapureita ei ole liian lähellä ja tilaa on ihan riittävästi meille kahdelle, jotka siellä eniten aikaa viettänemme. Rantaa ei ole nurkan takana, mutta kivenheiton päässä kyllä. Kaikkea ei voi saada, eikä varsinkaan meidän varoilla.

Nyt viikkojen, tarjousten ym. tapahtumien jälkeen tilanne on se, että seuraavaksi tehdään kaupat ja sitten taas mietitään, mitä tulikaan tehtyä.

Onneksi lomaa on vielä jäljellä, kesää vieläkin enemmän. Odotan vain kärsimättömästi, että saadaan avaimet ja lupa mennä, tulla ja olla, niin kuin huvittaa.

Luonnon rauhassa.

Itkettäisi, ellei olisi niin hiki.

Paras irtiotto aikoihin

Kuvakulmia kesälomareissulta.

Ei mitään ongelmaa saada työasioita pois mielestä, kunhan vain vaihtaa maisemia ja nauttii näkemästään ja kokemastaan. Mukava reissu mukavissa paikoissa.

Voi olla, että tämä oli viimeinen "kunnon" kesälomareissu vähään aikaan. On vähän tutina ja kutina, että elämä saa toisenlaisen suunnan piakkoin. Ei lopu tekeminen eikä suunnittelu.

Mielenrauha. Se on nyt vähän hakusessa.