29.7.2011

Inspiraation lähteitä

Viimeistä lomapäivää viedään! On tässä vielä hikinen viikonloppu edessä, mutta kuitenkin. Salasanat ja kaikki on tukevasti kalenterissa ja kalenteri kotona, joten mikäs hätä tässä. Varsinkin kun töihin on taas mukava mennä pienen huilihetken jälkeen.

Siltikin odotan (varasin päivät kaukaaviisaasti ennen kesälomaani) jo seuraavaa lomaa, joka on syksymmällä. Lyhyt, mutta ytimekäs. Loput lomapäivät säästän taas pahan päivän varalle; kunhan selviää, miten näiden työkuvioiden kanssa taas käy. Tylsää, mutta niin tavallista.


Olen hikoillut tämän aamun, kun olen klikkaillut erinäisiä linkkejä Italiaan. Olen varmasti levännyt aivoni johonkin ihmeasentoon, joka aiheutti sellaisen ajatuksen, että en pidä enää täysin mahdottomana, josko joskus matkustaisin ulkomaille, kohteena juurikin saapasmaa. Tämä on siis tämän hetkinen tilanne. Ensi viikolla voin taas tulla järkiini.

Olen aina sanonut, että joku kaupunkiloma Hollantiin tai Englantiin voisi tulla kysymykseen, jos vaan, mutta nyt Nelliinan lomamerkintöjen jälkeen olen aika myyty. Innostunut ainakin. Italia on päässyt tapetille viime viikkoina muutenkin; ensin työkaverin sinne matkustaessa ja sivukorvalla kuulin yhden kanssaistujan kertoessa Italiakokemuksistaan. Onhan näitä toisten kertomuksia. Se vaan, että aina näissä on ne kaksi pahaa r-estettä. Rohkeus ja raha, suurimpana raha, koska sitä nyt arjessa tarvitaan enemmän muualle, kuin huiteluun maailmalla.

Ehkä tämä on kuitenkin yksi aihe, jota pitää pohtia ja toteuttaa joskus. Vähän niin kuin mökkiasia; sitäkin mietittiin ja haettiin monta vuotta, ennen kuin haave toteutui.

En tiedä, minkätyylinen iltapäiväkänni eilen oli, mutta en ihan suorilta mennyt liittymään fb-ryhmään "ranskalaistyylinen seitinohut iltapäiväkänni". Ainakin aurinkoa riitti, kylmää juotavaa ja hyvää seuraa kivassa paikassa. Juttuakin riitti, vaikka alkuun varmaan kaikki oltiin sitä mieltä, että jaa-a, mahtaako meillä olla tuntia enempää puhuttavaa myös blogien ulkopuolella. Otetaas yhdet, kun tänne asti on tultu ja jatketaan matkaamme. Hymiön aika ja paikka.

Kummasti se aika vaan hurahti. Onhan se aina vähän eri (lähtö-)tilanne, jos vertaa "vanhojen" kavereiden kanssa haahuiluun, kun sitä yhteistä taustaa ja jutunjuurta on eri tavalla kuin "uusien" blogi- yms. kavereiden kanssa. Joka tapauksessa onhan se nyt yleensä aina mukavaa tutustua uusiin ihmisiin (hyviin tyyppeihin!) ja erikivaa oli nähdä ihan kunnolla livenäkin!


Hyvin juoneena oli kiva tulla kotiin, kun mies tuli hetken päästä perästä pitsalaatikoiden kanssa. Ähky, mutta niin hyvä mieli. Aamulla heräsin kysymykseen, onko krapula. No, ei! Mehän oltiin viksusti liikenteessä.

25.7.2011

Miten päin täällä oltiin?

Hurlumhei sitten viime kerran! Aikaa ehti taas kulua, mutta sille on toki syynsä. Päällimmäisenä mukavuudenhalu ja asioiden välttely. Loman kunniaksi ajattelin tosin nyt kirjoittaa pari kappaletta, ihan vaan verryttelynä, josko tästä taas innostuisi. Just.

Olen niin pitkään ollut peese pystyssä (ellei se ole ollut kiinni työtuoleissa) kameran kanssa ja touhunnut mökillä, että oli vähän hakusessa taas tämä tänne kirjautuminen. Tunnareissa mitään miettimistä ole, vaan siinä, mistä tänne enää kirjoittaa, kun lähes kaikki sanottava on sanottu jo tuolla toisaalla sosiaalisessa mediassa. Mikä sanakammotuskaksikko. En tykkää.


Edellisiin tunnelmiin en haluaisi palata, koska ne kytee pinnan alla - välillä enemmän, yleensä vähemmän. Mitään mullistavaa ei tässä välissä ole tapahtunut, koska ja siksi. Nih.


Jotain muuta mullistavaa tapahtui kesällä kerran senkin edestä, kun oli juoppokuski samaan aikaan tienpäällä. Sama suunta, juoppokuskilla todellakin eri vauhti ja keskittymiskyky hunningolla. Kolarihan siitä tuli. Noh, kuten kuvasta ja kaikesta voi päätellä, kukaan ei kuollut, vaikka lähellä oli. Sitä vitutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla!

Menojalkaa on vipattanut melkeinpä vanhaan malliin, joten onneksi mieluisia keikkoja on ilmaantunut kesän aikana muutampi. Kaikki kummasti Keskustorilla. lämmitti Apulantaa ja Happoradiota ja nuo nuoret miehet antoivat aihetta täpinöintiin. Ihana pikkuveli.

Ei mitään kädetöntä touhua!

Suunnittelin kovasti lomalla (!) miettiväni työnhaun virkistämistä, mutta näyttää pahasti siltä, ettei mielenkiinto eikä aika riitä moiselle aktiviteetille. Mielummin kulutan vähäiset lomapäiväni haahuiluun ja lepoon, kavereiden kanssa hiipparoinnille ja pitäisi se digiboksikin tyhjentää. Ja katsoa "pari" dvdtä. Montaa pitäisi, jos vaan tietäisi, mistä aloittaa. Se on vaan surullinen tosiseikka, että uutta työtä pitäisi taas etsiä ja löytyä; mielummin jo ennen, ennenkuin nykyinen päättyy. Koska senhän tiedän, miten siinä käy, kun jätän viime tinkaan. Hah. Vuosi vapaalla olisi muuten hyvä, mutta velkojat eivät pidä välivuosia.

Hätäpäissäni tai missä lie kuvittelin lomalla tekeväni päivämukin junamatkan sinne, minne rata päättyy, mutta koska olen maalaistollo, jätän sen myöhempään kertaan. Jänistin. En yksistään matkaa, vaan niitä ihmisiä, jotka sielläpäin asuvat. Jotakuta haluaisin tavata niin monen vuoden jälkeen, joitakuita muuten vaan.

Minun pitäisi varoa näitä ajatuksia, joista voi muodostua ehdotuksia. Vilpittömässä mielessä.