Salamointeja ja muita vointeja
Tekisi myös mieli viitata Vuodatukseen, jossa taannoin tapahtui ikäviä asioita, mutta koska olen retupetteri ja pitänyt vanhaa kellaria siellä muutenkin vähän huonolla tolalla, annan olla. Mitä niille teknisille hässäköille voi (ellei halua). Itse en edes omista viime vuotisista valokuvistani pidä tarpeeksi hyvää huolta, vaan ne majailevat tietokoneella pelkästä saamattomuudestani. Ifolor ja muut kyllä pitävät mainoksistaan huolen ja tekevät hyviäkin tarjouksia, mutta en vaan muka jaksa käydä kuvia läpi. Aina vaan aion istua koneelle sitten huomenna/ ensi viikolla - joskus. Joskus se joskus voi olla liian myöhäistä.
Viikonloppuna mietiskelin, että pitäisi tätäkin varmaan vähän päivittää ja niitä muitakin blogeja. Ettei vallan kaapata tai unohdu sisäänpääsy. Tunnukset on kyllä muistikirjassa, mutta ei se takaa, että oikeat osuvat kohdalle. Kun sitten Herkku teki paluupäivityksen, se oli sellainen viimeinen (hyvä) niitti tai paremminkin potku. Monen monta kertaa vanhoina aikoina muutama vuosi sitten Herkku teki jotain, ja me muut innostuttiin kokeilemaan perässä. Tai ainakin itse koin sen niin, että oli joku, joka innostutti muutkin. Minut ainakin. Se on sitä parasta blogeissa ja netissä, että niitä ideoita, vinkkejä, malleja ja mitä vaan on pilvin pimein. Sieltä kun valkkaa ne omimmat, niin hyvä tulee. Mieli nyt ainakin.
Mitä tulee viime kertaiseen merkintään, niin pääsin todellakin töihin, mutta nyt nekin ovat jo loppuneet. Oli puhekin lyhyestä pestistä, joten ei se yllätyksenä itselle tullut. Yllätyksenä tuli tosin se, että mies irtisanottiin kesän alussa omasta työstään - kuten aika moni muukin tässä maassa viime kuukausina, vaikka eipä se paljon lohduta.
Tässä nyt on sitten päästy enemmän ja vähemmän eteenpäin, vaikka - jos totta puhutaan, niin näyttää aika harmaalta salamashown takana. Ei minkään muun, kuin rahan takia. Joko sitä on tai sitten sitä ei ole. Ailahtelevaa on tämä tavallisen taaplaajan taival. "Parasta" tässä on se, että oma lyhyt työpestini sekoitti taas omat rahakuvioni ihan täysin - vaikkei pitänyt. Osoittaisin tiettyä työttömyyskassaa sormella ja lähettäisin haisevia terveisiä, mutta mitäpä se auttaa. Pahentaisi vain tilannetta. Ajattelin antaa heille selvittelyaikaa vielä tovin ja sitten palata asiaan, tavalla tai toisella.
Raha tekee minut mutkan kautta onnelliseksi, koska silloin, kun ei ole rahasta huolta, olen rauhallisin mielin - ja se taas vaikuttaa kaikkeen muuhun.