Mitäs me umpikahelit

Mies käski tulla nettiin, että pysyisin hereillä vielä pari tuntia. Tein työtä käskettyä. Oikaisin sohvalle hetkeksi ja ei kun taju pois. Heräsin siihen, kun mies koputteli minun silmälaseja. On kuulkaa hassu tunne, kun pötköttelen vaakatasossa ja toinen koputtaa sankoja pari kertaa; tulee aivan pöljä olo, tyyliin "hei, onko ketään kotona?" Noh, pöljiähän me ollaan ja meillä on halvat huvit, mutta joka kerta se naurattaa minua yhtä lailla. Toinen naurupiste on vatsanseutuvilla. Vaikka kuinka ketuttaisi ja ahistaisi, mutta kun mies naputtaa seutuvilta, kikatan kuin järjetön mä oisin. Se on yksi syy, minkä takia en voi mennä hierojalle. Kutina- ja kikatuskammo.

Joulu tulla jollottaa, vaikka mitä tekisi. Parvekkeella lienee paremminkin sähköiskun vaara, kun jouluvalot heiluu vesisateessa. Nyt on kuitenkin kinkku pakkasessa. Kannatti olla ajoissa, niin sai vähän pienemmän, kuin viime vuonna. Kinkkumittarikin löytyi sunnuntaina, kun oikein keskityin. Mies penkoi kaikki mahdolliset keittiön kaapit ja laatikot, kävi pahvilaatikot (2 kpl) läpi, eikä muka löytänyt. Kumma juttu, mutta minä sen loppujen lopuksi löysin samasta pahvilaatikosta.

Kummipojalle kirjakaupan lahjakortti odottaa postitusta. Kaikki alkaa olla mallillaan, kunhan kotikotiin saan laitettua paketin matkaan. Siinäpä oikeastaan kaikki joululahjat, mitä meiltä tänäkään jouluna lähtee. Kivaa olla täällä joulu, niin on jotenkin parempi syy olla ostelematta yhtään mitään lahjuksia. Teen ja lähetän paljon mielummin kortteja.

Se vähän häiritsee, että mitä mies on mennyt ostamaan. Kaksi pakettia tänne on ilmestynyt, mutta niihin ei kuulemma saa vielä kajota. Täytyy odottaa aattoon asti. Tarpeeksi monta päivää, että ehdin minäkin jotain ostaa. Kun vain keksisi, mitä. Lahjakortti "Tiskivuorot vapaavalintaisina päivinä"..?