Tammikuun paras puska
Kannatti olla taas nopea ja pakata kukkamaljakot ja muut, koska nyt sellaiselle olisi vielä käyttöä. Onneksi tiskikaapissa oli sattumalta vielä yksi säilytyspurkki, niin ei tarvinnut hukkaan heittää hienoa kimppua.
Kaupat on nyt tehty, monet paperit allekirjoitettu, avaimet vastaanotettu kuten myös monenmoista lahjusta ja lärpäkettä (joista suurimmasta osasta on tarjouksen voimassaolo jo umpeutunut, mutta mehän ei siitä välitetä) ja vieläpä kukkia.
Pikapyrähdys uudessa kodissa toki tehtiin hetimiten ja kyllähän se näytti aika hassulle ja epätodelliselta tyhjänä. Mutta kyllä siitä vielä oma koti saadaan tehtyä. Ei ehkä vielä tässä kuussa, mutta ensi kuun aikana. Kaiken kunniaksi käytiin vielä ulkoruokinnassa; syystä, että oli muka joku tämmöinen hyvä syy ja voihan olla, että se ulkoruokinta loppui tähän päivään. Todellisuus iskee kumminkin vielä jonakin aamuna päin naamaa. Katsotaan sitten, miten päin näppis laulaa.
Kamalasti vielä asioita, mitä pitää muistaa hoitaa. Ja tein lopulta työtä käskettyä; anoin sitä muuttovapaata. Periaatteessa se on myönnetty, mutta eihän sitä tiedä, mitä tapahtuu ylimmissä portaissa. Ehkä siinä päivän mittaan saan jotain aikaiseksi, koska mieskin otti ylityövapaana saman päivän.
Voi olla, että jos kovin ahkeraksi heittäydyn, en istu enää tällä tuolilla, mutta palaan kyllä paikanpäälle heti, kun mahdollista. Siihen asti - se on moro! Koittakaa nauttia pakkasista! Kohta niitä ei taas ole.