25.2.2007

Vohveliviikonloppu

Tuli katsottua kaula märkänä ja nenä tukossa kakkosen ohjelma Konginkankaasta. Liikutusta ei vähentänyt yhtään se, että pääosan tyttö soitti Likaisia legendoja. Auts. Se sattuu ja kolahtaa aina ja iänkaiken.

Muutoin tämä viikonloppu on mennyt vallan mukavasti. Vohveleita tein eilen ja tänään, kun taas sille päälle satuin. Käytiin pieni kävelylenkkikin, mutta se loppui melkein heti seinään, kun vastassa oli hiihtoladut! Ai, että miten teki mieli mennä kävelemään sinne keskelle ja vähän polkea latua... Ei vais! Hiihtämään teki mieli!

Pitäisi varmaan seuraavalla kerralla kaivaa sukset kotivarastosta naftaliinista ja kuskata ne tänne, jos tässä vaikka vanhoilla päivillä alkaisi sivakoida. Kai sitä nyt pystyssä pysyy, vaikka edelliskerrasta onkin reilut 15 vuotta. Ei voi enää lähempää latu mennä ja muut ulkoilumaastot. Oli ihan koiranmentävät metsäpolut, kun tuolla hiippailtiin. Ai,ai...

Tahtoo lisää näitä aurinkoisia kevätpäiviä, niin tulee paremmin lähdettyä ulos ja tehtyä maastokartoituksia. Ensi kerralla tosin pitää ottaa kartasta paremmin selvää, mihin suuntaan kannattaa kääntyä.

Sen verran leppoisa viikonloppu on ollut, että ehdin lukea rästiin jääneitä lehtiä. Uusimmassa Kodin kuvalehdessä oli juttua mm. työpaikkahuumorista. Osui ja upposi. Nimittäin siinä mielessä, että meillä ainakin omassa porukassa on niin hulvaton huumori, ettei sitä kaikesta päätellen joka iikka ja iita sulata saati ymmärrä.
Ettei vaan olisi kateellisten panettelua?

Ollaan käännetty se tosin niin päin, että parempi hauskat päivät, kuin naamat norsunvitulla töitä tehden. Keneltä se muka on pois, jos meidän yksikössä nauru raikaa ja juttu lentää joskus vähän rankemman puoleisesti? Työt hoidetaan kumminkin siinä sivussa/samalla.

Toinen puoli asiassa on myös se, että meidän porukalla niitä sairauspoissaoloja ei pahemmin ole. Siihen toki vaikuttaa moni muukin asia, mutta nauru se on, joka keventää. Sitä paitsi, hommat on joskus siinä pisteessä, että jos ei halua kovin hyppiä seinille, on pakko löytää se huumorinkukka vaikka sitten niistä ikävistäkin asioista. Sillä niistä selviää ja yli päästään. Tai jos vaikka ajattelee nykytilaa työpaikalla, mitä siellä tapahtuu ja on tapahtunut, ei voi kuin nauraa, kun itkukaan ei auta. Mehän ollaan vaan töissä siellä. Toistaiseksi.

Ei kommentteja: