Nenänpäästä näkee, että on oltu reissussa

... 65-66-711-63-86-8-4-21-9**. Siinä teitä, mitä pitkin ajettiin lomavaihteella. Ehkä paras idea koko reissussa oli laittaa meno- ja tulomatkalla navigaattori näyttämään reitti; muukin kuin se Jyväskylän kautta huristeltava. Toki, jos haluaa ajaa kaasu pohjassa tai ainakin kiireen tuntu niskassa, se on hyvä vaihtoehto. Suora ja sopivasti pysähdyspaikkoja.

Paluumatkalla ajettiin Kokkolan kautta Lappajärven toiselle puolelle ja Ähtärin ja Teiskon kautta kotiin. Ähtärissä syötiin "vanhojen" tangokuninkaallisten seurassa. Jätin kumminkin valokuvaamiset sikseen; ruokarauha se olla pitää. Ei muuten vieläkään päästy Vaasaan saati Poriin saakka.

Tien 65 pätkällä oli pakko pysähtyä.

Paluumatkalla koukkaus Kalajoella.
Harmi, että satoi.

Mehän oltiin nyt lomalla, joten aikaa oli mennä vähän mutkaisempia ja hiljaisempia teitä. Liikennettä ei ollut kuin nimeksi, mutta heti kun päästiin / jouduttiin isommille valtateille, siellä sai taas pelätä oman ja toisten hengen puolesta. Kaikenlaisia järjenvaloja taas liikkeellä. Sukupuolesta ja iästä riippumatta, kaikissa yhtälailla. Parille rekalle on annettava lisämaininta; niissä osasivat käyttää vilkkua liikenneympyrässä sekä pitkällä suoralla, jotta päästiin jouhevasti ohitse.

Reissusta tultiin jo eilen illalla, mutta olo oli aika väsy. Luin häthätää muutamaa blogia, kunnes pääsin tähän. Itketti sen verran, että näkökenttä sumeni. Jatkan toisena ehtoona toisten kuulumisiin.

Mökillä oli mukavaa, jopa tavata joitakuita sukulaisia ja kavereita, mutta kyllä tämä kotonaolo, hengissä ja reissusta rähjänä, voittaa aina. Ja oma sänky. Ei mökillä ole sitä omaa rauhaa muualla kuin ulkohuussissa; sielläkin seurana sääsket. Niitä olikin luvattoman paljon. Nukkumista ei kannattanut edes harkita ennen kuin oli tappanut kaikki inisevät.

Iltahämärät mökillä oli hienoa aikaa -
jos ei sääskiä lasketa

Luonnonihmeitä saatiin taas seurata, kun kirjosiepolla oli poikasia, jotka lähtivät yksi kerrallaan pöntöstä. Ei oikein päästy selvyyteen, että montako niitä oli, mutta kovasti vanhemmat kantoivat sinne pesään ruokaa ja heti kohta pieni lättänenä/-suu tuli kurkkimaan pöntönoviaukkoon. Harmi vain, ettei uusikaan zoomi riittänyt kunnolla.

Ruokinnan jälkeen oli aina samat kuviot.

Välietappioksa ja taas matkaan!

Lättänokka kurkkii pöntöstä.

Nämä viherpiipertäjät on aika ovelan näköisiä.
Mitä mahtoivat ajatella tuijotellessaan ikkunaan.

Poroja ei ollut kovin montaa liikekannalla, mutta pari ehdittiin nähdä matkalla kaupunkiin. Toinen tuli meitä vastaan ja poseerasi oikein antaumuksella, mutta myöhemmin se toinen vaan keskittyi syömiseen ojanpientareella.

Reissun toinen poro.
Se rohkeampi/pöllömpi.

Kalaa ja grilliruokia tuli syötyä taas kunnolla varastoon - ja sehän näkyy puntarissa, vaan eipä anneta kilojen häiritä; arki alkaa heti maanantaina. Tai oikeastaan se on alkanut jo. Mökillä oli hyvä haahuilla mökkikamppeissa, mutta auts! kun piti ahtaa vanhat farkut jalkaan. Paino sanalla ahtaa.

Lumme
Ratkesi sekin arvoitus, kumpi on kumpi.

Ulpukka

Kavereita oli taas mukava tavata. Yhteydenpito on nykyään mitä on, mutta jännää miten ne välit säilyvät joidenkin kanssa, tauoista huolimatta. Yhden kaverin kuulumisia kuunnellessa sain nieleskellä muutaman kerran. Loppujen lopuksi en voinut muuta kuin itkeä tirauttaa ja halata, toivottaa jaksamista ja kestämistä. Surullista ja pelottavaa, mitä voi käydä, jos ja kun tutustuu ihmiseen, joka ei olekaan aina sitä, miltä ensin vaikuttaa. Kaverini on monessa sopassa keitetty ja sanoi jaksavansa, kuten tähänkin asti, mutta silti. Jäi kauhukuvat pyörimään mieleen, että mitä kaikkea voi vielä tapahtua.

Aika pauhu näillä seuduilla

Vuonna yksi ja kaksi muistan olleeni isin sylissä,
kun hän hyppi tuolla kiveltä toiselle.
Vettä oli silloin koskessa paljon vähemmän ja matalammalla.
Oli pakko olla ollut.
Liekö jäänyt traumoja, koska muistan sen tunteen vieläkin.

Setä lippoaa.
Ne on aika taitavia siinä hommassa.

Haaparannan huonekalujätissä käytiin totta kai. Se oli nopea reitti kulkea, koska mitään isompaa ei kannattanut ostaa ja harmittelin hintoja; kaikki pelkkiä kruunuja. Toki sen voi päässä kääntää, mutta ihan periaatteessa; minkä helkutin takia siellä ei voi olla kruunu- ja eurohintoja, koska ennen vanhaan (ja taitaa olla vielä nykyäänkin?) Suomen puolella oli aina molemmilla hinnoilla. Kamalasti Hapitsun liikkeessä oli ruotsinkielisiä asiakkaita, jotka lisäksi kulkivat vastavirtaan. No, tulipa käytyä ja nähtyä. Seuraavaksi suuntaan pääkaupunkiseudulle, jahka tästä...

Hassua oli tavata kummipoika. Ollaan viimeksi nähty muutama vuosi sitten - nyt en meinannut nuorta miestä tuntea. Mukavaa oli huomata, miten puhelias ja aika viksun oloinen kaveri siitä on tullut / tulossa. Ei hätiä mitiä ainakaan tässä vaiheessa. Yllätyin vaan itse niin kovin, miten oli kasvanut pituutta ja muutenkin muuttunut.

Matkalla mummilassa

Mikä lie pienenpieni kukka.
Ostoslistalla on kasvitietokirja.

Sadepäiviä ei muulloin ollut kuin matkustuspäivinä. Senpä takia oli hyvä onkia ja pilkkiä (muutaman kerran heitin virveliä, mutta se on minun mielestä aika tylsää hommaa.), vaikkei kalasaaliit olleetkaan nyt yhtä hyviä, kuin viime kesänä. Nenänpäästä näkee, että on oltu järvellä auringonpaisteessa. Pilvisinä päivinä, sinä yhtenä, pelattiin Mölkkyä.

Mies sai yhden hauen.
Ei ihan turha kalastuslupamaksu.

Ensi kesää odotellessa...

Mies menee maanantaina töihin, mutta minun lomailut jatkuu vielä vähän aikaa. Hyvä niin, en ole yhtään vielä valmis niihin paperihommiin, mitä siellä odottaa.