Elokuusta ei ole pitkä matka

Pitäisi varmaan tehdä, kuten Elma teki, niin voisi ehkä ratketa kuppikokokin varmasti oikeaan suuntaan. Kävi nimittäin niin, että syys- ja sisustusintopuuskassani ajattelin pitkästä aikaa viikonloppuna hääriä mittanauhan kanssa, josko muutosta olisi tapahtunut suuntaan taikka toiseen. Olen mielestäni löytänyt oikean koon, mutta rintsikoista riippuen (eh, mallista ja kankaasta siis) aina vähän epäröinyt, että jos ei nyt kuitenkaan. Kun on malleja ja on taas malleja.

Koskaan en ole oikeassa rintsikkakaupassa käynyt, vaikka syytä ehkä olisi. Hassua sinänsä, että siinä tapauksessa joku toinen nainen voi tietää itseä paremmin, mikä sopii, mikä ei. Liivejä ostan kausittain ja tarpeen mukaan, joskus muuten vaan. Väreistä ja kuvioista olen nirso, kaapista ei missään nimessä löydy esim. pinkkejä Ressuja tms.

Kuinka ollakaan, mittailin, laskeskelin ja kehitin itselleni uuden koon ja siitä hyvästä uuden ongelman kauppareissuille. Kun just sitä kokoa ei meinaa löytyä sitten millään. Joko se on aika tavallinen ja suosittu tai sitten niin harvinaisen pöljä välimaasto, ettei sen takia osu kohdalle, kuin harvoin. On siinä ja siinä, etten pysyttele vanhassa, aika hyväksi todetussa koossa ja osta tarvittaessa vaan jatkokappaleita. Löytö sinänsä.

***

Tässä taannoin kun listasin tapahtuneita sun muita, niin siihen voisin lisätä, että olen aika helkutin tyytymätön uuteen Jenkkiin. Minun suuhun se on aivan liian iso ja paha. Vaan onneksi on vaihtoehtoja. Pitäköön uudistuksensa. Tökerö, mikä tökerö.

Mutta tökerö ei ole meidän yksi (uusi?) linja-autokuskeistamme. Hällä on harvinaisen reipas ja sujuva kaasujalka, hyvät ja hassut käytöstavat ja hyvä musiikkimaku radiokanavan perusteella. Se tyyppi tosin näyttää ihan rokkibändin rumpalilta. Vaatii pokkaa, etten kysy, kun seuraavan kerran nousen autoon.

Mukavia aamuja ollut.