30.3.2008

"No, ny siltä meni selkä!"

Ei ole paha arvata, miksi täällä on ollut taas näin hiljaista. Menin sitten lopulta töihin ja vaikka olikin lyhyt työviikko, niin kyllähän se verotti virtapiiriä. Muutoin kyllä huomasi, että loma teki tehtävänsä. En ollut läheskään niin kireä, kuin ennen lomaa. Jotain kummaa siellä työpaikallakin oli tapahtunut. Joko siellä on puhuttu (no, kyllä varmasti onkin) tilanteesta minun poissaollessa tai sitten siellä on muutamillakin yhtäkkiä niin paljon töitä, etteivät jouda muuta tekemään. Loistavaa! Minä nautin uudesta käänteestä. Toivottavasti sama jatkuu vielä monta viikkoa. Ainakin siihen saakka, että jään taas lomalle. Se häämöttää jo.

Samaista lomaviikkoa silmällä pitäen olen tämän viikonlopun raijannut kirjahyllyn osia huoneesta toiseen - ja sen kyllä huomaa. Asunto on sekaisin ja minulla selkä rikki. Mies jo säikäytti, että nyt tämä tauti on mennyt keuhkoihin, kuten viimeksi, mutta sitten muistin, että just eilenhän kanniskelin yksinäni hyllykköjä pitkin huushollia. Helpotusta toi aamuinen Burana, joten eiköhän tämä tästä.

Vanhoille hyllyköille annoin taas lisäaikaa. Kannoin ne vaihteeksi tänne konehuoneeseen odottamaan lähtölaskentaa. Seuraava etappi olkoon se, että uudet hyllyt saadaan kasattua olohuoneen puolelle ja sitä kautta joku tolkku tähän järjestykseen. Kirjoista varmaan puolet lähtee eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin tavalla taikka toisella. Mutta ne hyllyt ja lasivitriinit minun on saatava. Piste.

Tätä hurlumheitä ei helpota yhtään se, että pieni pintaremontti pyörii myös mielessä. Kevät - mikä ihana tekosyy suunnittelulle ja jahkailulle!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toivon mukaan voin tarjota pian lisää pientä ja suurempaapintaremonttia, jos tuntuu- että loppuu teiltä itseltänne :-)
Hah- kyllä kaveria pitää aina katsos auttaa parhaansa mukaan.

Tavaroiden raahaaminen on raskasta ja äkki' siinä ittensä kipeyttää- mutta ehkä kannattaamuistaa tolkku ja maltti, ettei noin kuin äkkisiltään revi.

Kiva, jos duuni tuntuu taas siedettävältä verrattuna ed.olotilaan, eli aikaan ennen lomaa. Kehitystä- hyvä, ja vielä oikeaan suuntaan.
Jospa asiat järjestyisivät- mutta voivatko lehmät todellakin siis lentää? Onko se mahdollista, vai jotain liian hyvää ollakseen todellistakaan?

Hankala sanoa, mutta nauti auvoisasta ajasta...

Kivaa alkavaa työviikkoa.

vintti

Tinka kirjoitti...

Vintti,
siinä on kuules omat riskinsä, jos meinaat meistä remppa-apua saavasi :) Ehkä olis parempi ensin harjotella täällä omassa kotona, eikä päinvastoin. Mutta toki avuksi tullaan ja ollaan, mitä pystytään. Harmi vain, että sitä pakua ei enää ole, mutta ruista ranteissa ja vyötäröllä sitäkin enemmän.

Juu, itteäni saan syyttää, että selkä kipeyty, ko enpä ole aikoihin mitään liikunnallista tehny.

Tuoki spurtti tuli ihan puskista eilen. Aikani kattelin ja tuumailin, mittailinkin ja eikun tavarat lattialle/sohvalle ja kiikuti, kiikuti. Miehelle en puhunu mitn.
Herätessään puisteli päätä - ja kyllä aiheesta. Minä kun en sen mielestä muka suunnittele, vaan toimin. Hah. Sitä suunnittelutyötähän molen tehny jo vuoden päivät :)
Tänään jo piti siirtää hyllyköitä vähän matkaa, että käytännöllisyys edes vähän säilyisi. Vaan tämäpä onkin väliaikainen ratkaisu.

Työasiat rullaa taas aika hyvin, mutta kuten olettaa saattaa, ei tätä auvoa kauon kestä, ellei sitten käy tuo ihme, että lehmätkin lentää. Oli vaan mukava mennä takasin, kun ei kiristäny yhtään mistään eikä siellä ollu se sama vanha peli päällänsä. _Jotain_ siellä on tapahtunu, mutta eihän ne mulle mitään kerro. No, samapa tuo.

Hyvää alkavaa viikkoa sulleki! Toivotaan, että rokkivirralla menet taas ihan täpöillä ja asiat loksahtaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hoi, olen muuttanut :)