Kiukuspäissäni

Aamuisin ei ole ollut sen kummempia heräämisvaikeuksia, mutta tänään oikein tunsin, miten piristyin pelkästä yhdestä silmäyksestä. Kurkkasin ikkunasta ulos ja auts. Siellä oli niin valoisaa heti klo 5.31, että huh huh. Yön hiljaisina tunteina oli satanut lunta. Lunta! Ainakin sen muutaman millin, että joka paikka näytti valkoiselta. Nyt jos se vielä pysyisi muutaman päivän, niin ehkä se joulumielikin vielä ehtisi tulla, mennäkseen yhtä nopeasti ohi.

Tämän päiväiset keskustelut työkavereiden kanssa aiheuttivat sen, että sain päähäni ajatuksen joulukirkosta. Lause ei sisällä kirjoitusvirheitä. En ole tähän ikään mennessä käynyt ikinä jouluna kirkossa (miksi olisin?), saati oikein muutenkaan, mitä nyt ne pakolliset häät ja hautajaiset. Niinpä ajattelin, että jos nyt tekisi poikkeuksen, kun kerta tänne jäädään jouluksi. Tulisi jotain vaihtelua ja uutta. Ja mistäs sitä koskaan tietää, näkeekö seuraavaa joulua (työpaikkahuumoria).

Yleensä olen ollut vallan tyytyväinen paikallisliikenteen ajoihin ja kuskeihin, mutta tänään iltapäivällä sain tuta ihan henk.koht., miltä tuntuu seistä tyhmänä pysäkillä pitäen kättä yläviistossa, toivoen ja tarkoittaen linjabiilin pysähtyvän. Vaan ohipa meni, eikä edes yrittänyt pysähtyä. Sekunnin verran ehdin ajatella, että koskas se meinaa vilkun laittaa päälle, ettei tarvitse kättä roikottaa koko iltaa, mutta se mitään vilkuttanut. Siinä sitä katsottiin hoo moilasina, että mitä helvettiä, ohi se menee. Eipä ollut ensimmäinen kerta ko. linjalla, mutta viimeksi olin kyydissä, kun näin ihmisten pysäkillä turhaan huitovan. Asiaa en tietenkään jättänyt tähän, vaan kotiin käveltyäni naputin kiukuspäissäni eteenpäin, kun kerta mahdollisuus (palautelaatikko) on. Kannattaako sitä noin sokeaa ja/tai välinpitämätöntä kuskia pitää palkkalistoilla, kysyn vaan.

Kävelin tänään joulukuusimyyntipaikan ohitse ja voi itku, mikä ihana haju siitä lähti! Liikutuksen kyyneleet hajumuistoista meinasi pulpahtaa poskille, mutta sainpas pidettyä itseni ja tunteilut kurissa. Ainoastaan hinta sai minut kävelemään reippaasti ohi; 25 euroa siitä komeudesta! No, huh huh. Saman verran markoissa taisi maksaa aikoinaan, kun isin kanssa haettiin kuusi kotikaupungin myyntipaikalta. Mikään ei ole niin kuin ennen.