Varmuuskopioita huutokaupan
Mielessä ja kielessä kihisee. Aamulla huomasin, että taitaa olla täysikuusta johtuvaa tämä puheripulini; papattaisin lähes koko ajan, ellen olisi niin vieraskorea. Onneksi kotona voin olla ihan mie itte.
Mies kävi jatkotutkimuksissa, joiden seurauksena tulee lisää jatkotutkimuksia. Hyvä niin. Saavat kyllä tutkia kunnolla, jotta voi sulkea pahimmat pois. Eivät ole, niin kuin kotikaupungin terveyskeskuksessa, jossa aina käskettiin seurata tilannetta muutama päivä - kunnes joskus se oli sitten liian myöhäistä; nimimerkillä kokemusta on. Eräskin kolmas kerta = lääkäri sen toden sanoi ja passitti Keskussairaalaan, jonne jäin viikoksi.
Työmaalla tapahtuu enemmän, kuin mitä laki sallii - melkeinpä juuri sanan varsinaisessa merkityksessä. Jotenkin tuntuu joidenkin puolesta tosi pahalta ja siltä kuin olisin kokenut tämän aikaisemminkin. Onkohan tämä nyt kolmas työpaikka, missä minun taloon tulon/menon jälkeen on tullut monenlaisia muutoksia; päitä putoilee ja muutenkin kaikki on epävarmaa. Eihän ne oikeasti minusta johdu, kyllä ne on ylemmät tahot, jotka Isoista Asioista päättävät, mutta kun tuntuu, että tuonko niin huonoa onnea aina taloon, kun heti kohta seuraa Muutoksia. Koskaan ei tiedä, milloin ne koskee omaa jakkaraa, vaikka kuinka on luvattu töitä kuukausiksi eteenpäin. Mihinkään kun ei ole luottamista tänä päivänä.
Onneksi huomenna on välipäivä. Voin keskittyä askarteluihin ja muihin rästijuttuihin. Niin, ja linnan juhliin. Kyllähän ne nyt katsoa täytyy, ainakin toisella silmällä. Korvat taitaa kuunnella tuota vesisadetta, joka vain jatkuu ja jatkuu päivästä toiseen. Vaan eipä ole liukkaista pelkoa, ollakseni hitusen verran positiivisempi.
Samaan syssyyn voisin todeta niistä tiistain punnituksista (mitä, ette kai te kanssasiskot ja -veljet ole unohtaneet...), että jo muutaman päivän on oma puntarini näyttänyt uutta lukemaa. Yksi pitempiaikainen miinuskilo on paljon tässä kropassa. KlikKlik!
4 kommenttia:
Se on hyvä välillä olla puheripulikin vaikka kyllä huomaan itsekin tuota vieraskoreutta aina välillä. Pitää muistaa antaa muidenkin puhua... mä voin olla sellainen vouhotin, että unohdan sen joskus.
Näin on... se on hyvä tutkia ajoissa. Toivottavasti mies voi kuitenki jo paremmin ja on paremmalla mielin, eikä pelota.
Oliskohan jotkut biorytmit nyt sekaisin. Meilläkin ihan outoja juttuja ja suhteellisuudentaju on heivattu ikkunasta pihalle.
Tinka; missään nimessä muutokset eivät johdu sinusta. Sinä oot niin nappee, että hulluja ovat jos sinut pihalle laittavat.
Mullakin on vaaka näyttänyt pienempiä lukemia. Se on hyvä se.
Sukulaissielu,
olosuhteisiin nähden mies voi ihan hyvin.
Biorytmit ja mitkä lie pomojen kotkotukset menee joskus niiiiin yli, ettei mitään rajaa. Jotenki niin kiukuttaa ja ketuttaa viime päivien souvit, ettei tiä, miten pitäs olla! Lakkoon? En tiiä, mutta Jotain varmasti vielä tapahtuu työntekijöittenki puolelta. Ja asiakkaitten, kenties.
Alamäki on aika suotavaa kilojen suhteen ;) Vielä kun joulunajan suklaamätöt pysyis kurissa, ni avot!
HYSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSS!!!!
Niistä tiistaipunnituksista...
kamalia määriä täällä näyttää vaaka, ja olen ihan paiseessa. Mutta tiedät siis, mitä ensi vuodelle lupaan :-)
Toivottavasti sen ukkos kanssa kaikki selkiintyy ja oli ny mikä kulkutauti tahansa :-), niin apu löytyy ja homma hoituu.
katselen Linnan juhlia ja oisin sitämieltä, että mä näyttäisin tuossa porukassa aika sähäkälle :-D
Ja Ville Valo oli tautisen syötävä! Nih!
Vintti,
älä välitä; ei ne miinukset täälläkään varmaan pitkään pysy.
Tänään töissä käytiin taas hyvällä syyllä Oikeassa Ravintolassa syömässä, sen lisäksi mässättiin kahvipaussilla täytekakkua. Tuolla alkaa kilot kertymään, ellei tässä tee jotain..
Juu, niin kauan, ko ukko on tolpillaan, kaikki on hyvin :)
Oli muuten aika tylsät juhlat nyt, en ees jaksanu loppuun asti kattella. Ei ketään, joka olis säväyttäny normaalia enempää, ei edes Ville.
Lähetä kommentti