Yksin kotona

Miten voi olla näin pitkä viikko! Nyt on vasta keskiviikko, vaikka päällä seisoisin. Perjantaihin on vielä pitkä pätkä ja viikon päästä ollaan taas töissä. Toisin kuin eräät, joilla on välipäivät vapaata. Onnekkaat. Yksi onnekas on mies, joka otti ja lähti. Meni käymään kotopuolessaan. Tulee vasta / jo perjantaina takaisin. "Harmi", että minulla on töitä, niin en päässyt mukaan.

Tässä nyt yritän saada asuntoa ojennukseen, eka satsi pyykkiä on pyörimässä ja tiskit liossa; siitä se taas lähtee. Kummempaa joulusiivousta en meinaa tehdä, kunhan vain isompia ja näkyvämpiä paikkoja järjestelen ja luutua käytän. Olen aikaani edellä oleva Martta; mitä sitä suotta joka nurkkaa ja hyllyä nuolee, kun ei siellä kuitenkaan joulunpyhiä vietetä. Mukavinta ja kotoisinta on sohvannurkassa ja siihen asti ei onneksi näy pimeimmät nurkat. Siivota joutuu ja joutaa myös tammikuussa. Toivottavasti silloin on jo kunnon pakkasiakin.

Kylläpä täällä muuten on hiljaista. Mitenhän sitä taas osaa nukkua, kun toinen ei ole siinä vieressä tuhisemassa ja pitämässä älämölöä. Aamuksi pitänee laittaa varavekkari herättämään, ihan vaan kaiken varalta.

Tänään oli tullut postissa "odotettu" joululahja; ilmoitus siitä, että mm. vuokra nousee. Joka helvetin vuosi se on noussut, mitä tässä on asuttu. Pistää väkisinkin miettimään, että mihin tästä oikein muuttaisi, jos vain olisi mahdollisuus. Maksaisi omaa. Mielummin vaikka sitten kerrostaloon, kunhan se olisi mieleinen ja kaikinpuolin sopiva, että siinä nyt ainakin seuraavat vuodet tulisi asuttua. Ainakaan ne rahat ei katoaisi taivaan tuuliin, kuten ne tässä tekee. Eihän vuokralla-asumisessa ole mitään järkeä, jos vähänkään miettii rahallisesti.

Huomenna on tarkoitus karata töistä mahdollisimman aikaisin, jotta pääsisin vielä osalliseksi tuosta jouluhässäkästä. Naurattaa välillä katsoa ja kuunnella ihmisten vouhottamista joululahjojen perässä, mutta pitänee venyttää omaa pinnaa ja hoitaa parit puuttuvat asiat siellä muiden joukossa. Ruokapuoli hoitunee perjantaina.

Haluaisin ostaa teatteriliput, mutta miestä ne eivät kiinnosta. Yritin ehdottaa vaikka mitä, mutta en saanut kannatusta. Jos ei muu auta, eikä ketään kiinnosta, niin pitänee lähteä yksin vielä joku ehtoo. Vuosi 85 kiinnostaisi kyllä, mutta ne lippujen hinnat huimaa. Onneksi on vaihtoehtoja.

Tuosta vuodesta tulikin sopiva aasinsilta; meillä on töissä -85 syntynyt poika / nuorimies ja voi elämän kevät! miten se on ehana! Sillä on varmaan maailman näteimmät silmät ja hymy ja kaiken kukkuraksi se on aina niin hyväntuulinen ja ystävällinen. Tervehtii aina ja joka paikassa, juttelee, kun sille päälle sattuu. Joinakin aamuina sillä on puheripuli ja mitä siinä muuta voi, kuin yrittää olla tuijottamatta liikaa niitä hymyileviä silmiä ja vastata suunnilleen oikeassa kohtaa.

Monen kannattaisi tuossakin työpaikassa ottaa mallia ko. pojasta. Ei voi päivä alkaa huonosti, kun sen näen yleensä ensimmäisenä jo aamusta. Eikä tämä ole pelkästään minun hehkutusta, vaan se poika on tehnyt vaikutuksen (ainakin) meidän yksikön täteihin (!) ihan kympillä. Mikäs siinä - talon ehdoton silmänilo ja päivien piriste, vaikka onkin vähän nuori, mutta haitanneeko tuo? No, ei tod.!