19.9.2007

Hakuammuntaa navanseudulta poispäin

Tarttis varmaan kohta laittaa iso pyörä pyörimään ja alkaa valmistautua kaikin tavoin huomista työpäivää varten. Habitus on kaikkea muuta, kuin kunnossa, joten työsarkaa on.

Vaatteet on valmiina, ovat olleet siitä sunnuntai-illasta saakka, jolloin olin vielä yltiöpositiivinen ja kuvittelin pääseväni maanantaina töihin. Sen siitä saa, kun realisti-pessimisti yrittää olla jotain muuta kuin on.

Tukka on niin jakauksella, kuin pystössä - riippuen, mistä suunnasta sitä katsoo. Parempi on, kun ei katso ollenkaan. Helpottaa kummasti, kun ei ovikello soi. Tässä asunnossa on saanut olla edelleen ihanan rauhassa (jos ja kun vertaa siihen ed. os.). Äänessä on pientä käheyttä, mutta se sallittakoon. Työnkuvaan kuuluu jonkin verran myös puhelinkeskusteluja, mutta täytyy pitää vara, että taso ja asiallisuus säilyvät.

Eilisilta meni jo ilman kuumetta, samoin koko tämä päivä. Kävikö muka näin hyvä tuuri, että selvisin kolmella poissaolopäivällä. En uskalla vielä liikoja hehkutella. Kuumeen kanssa on aina vähän tappiolla, kun se päälle on kerran tullut. Kuulostaa vaan siltä, että nyt se flu on siirtymässä miehelle.

Tässä on jo päivänä muutamana ollut mietintämyssyssä lahja täysiä täyttävälle miehenalulle. Oli aika, jolloin kummipojalle oli vaikeuksia löytää lahjoja, kun kaikki tuntui ja näytti olevan tytöille suunnattua. Entäs nyt, kun pitäisi löytää lahjanketale -67 -syntyneelle, minulle oikeastaan tuntemattomalle miehelle, joka ei tietääksemme harrasta "mitään" ja on omalla tavallaan hankala tapaus. Oma mies ei auta asiassa juuri ollenkaan, vaikka syytä olisi, ovat sentään sukulaisia, ja tässä olotilassa kiertely kaupoissa on rajoittunut pelkästään nettisurffailuun tunnelman saamiseksi.

Ystävän ehdotus navanlämmittimestä ei ollut ollenkaan paha, ellei tässä muuta tule vastaan. Tiedänpä kumminkin, mitä on ohjelmassa lauantaina, jos luoja suo ja mikään ei estä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mukava kuulla, että Saarinen alkaa parantua. Toivottavasti mies ei kuitenkaan saa pöpöä.

Toivottavasti mukava lahja löytyy. Tietsikoihinhan löytyy vaikka mitä ihana hilavitkutinta... tässä päivänä muutamana taisin nähdä jonkun tykinkin jonka sais viritettyä koneeseen... (voi aikoja) ampuu jotain softis palloja...

Tsemppiä huomiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Sukulaissielu,
sitähän tässä toivotaan - ellei tuu takapakkia :) SE olis niin minun tuuria kans. Mies koittaa sinnitellä nämä pari päivää...

Kattelin muuten myös niitä tietsikka-juttuja, mutta tässä tapauksessa tyyppi on vähän väärä kohde :D

Tsemppiä sulle tähän päivään! Eiköhän me klaarata tämä jotenki :)

... kirjoitti...

Lahjavinkin annan; didgeridoo, se australialainen puhallin, joka eräässä mainoksessakin näkyy. Jos ei lahjansaajalle kelpaa, niin minulle kyllä :)
Hauskaa laitteessa on se että se vie tilaa ja tarvittaessa käy polttopuusta.

Tinka kirjoitti...

Natina,
kiitos vinkistä!
Piti varmuuden vuoksi guukkeloida, että puhutaanko me ny samasta torvesta - kyllä.
Muuten hyvä, mutta ei taida mahtua meän autoon. Ellei tee heti kättelyssä siitä klapeja.

Anonyymi kirjoitti...

Minä täällä kuvittelen, että teillä oli miehen kanssa tuo didgeridoo katolla ja keräätte kaikkien katseet; etenkin sankarin ilme olisi mainio nähdä jos tuollaisen torven veisitte :D

Eläintarhassa olis muuten myynnissä sellaisia kaktusputkiloita jossa ne piikit on sisäpuolella ja se putkilo on täytetty hiekalla ja sitä kun kääntelee niin kuulostaa siltä kun satais... Se olis sellainen stressinpoistaja.

Täällähän satelee hyviä ideoita. Kohta teillä on valinnanvaikeus siellä, mutta jää ideoita varastoon seuraavaa kertaa varten.

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu,
heh, sulla se leikkaa :)

Tuomonen ressinpoistaja vois olla ihan hieno.
Ja hyvä, että tulee kaikenlaisia ideoita - tiiä vaikka joku olis ihan käytettävissäki. Täysiä kymppejä tuntuu olevan tulossa muitaki.