18.5.2012

Mitä tähän nyt sanoisi!


Voi pojat! ja tytöt, mikä päivä! Kokonainen viikko huipentui tähän vesisateiseen päivään, mitä tosin nyt mökillä paistaa aurinko (ja taas ollaan pilvessä). Linnut saivat maapähkinäannoksensa melkein heti, kun tänne tultiin, koska en voinut antaa niiden odotuttaa enää yhtään enempää.

Talvi meni (toisin kuin bloggaajalla) auringonkukansiemenillä, talipalloilla ja kauralyhteillä ja oli jo tarkoitus lopettaa ruokinta, mutta kuinka kävi. Huonosti. Toissa viikonloppuna oli pakko murentaa loput maapähkinät tirpusille, ne kun niin uskollisesti pyörivät tuossa ruokintapaikalla ja tuntui pahalta tarjota ei mitään. Kylmät  käet, lämmin syän - siinä se taas nähtiin, että kyllä linnuille irtoaa ymmärrystä ja syötävää vaikka omistani, mutta ei esim. feissareille.

Bloggaajat on ympäri pitäjiä liittyneet erinäisiin ryhmiin tuolla Facebookissa ja sitä yhtä Wanhojen Pierujen ryhmää mietin jopa itsekin, koska historia ylettyy kauas tammikuuhun 2005. Mutta sitten tuli dilemma, että haluanko oikeasti tulla julki omalla nimellä. Juuen. 

Mutta kuinkas sitten kävikään. Ilmaantui toinen, ei-niin-julkinen-ryhmä, johon minut liitettiin suin päin kysymättä (tosin vaihtoehto olisi ollut - ja on irtaantua, mutta hoplaa! en koe aiheelliseksi ainakaan tällä hetkellä, joten kiitän paremminkin liittäjää) ja siellä on sellainen hyväntahtoinen kuhina päällänsä, että oksat pois! Joku vertasikin sitä hässäkkää luokkakokoukseksi, mutta olen mieluummin tuolla temmellyskentällä kuin oikeassa luokkakokouksessa, jonne menemisenkin peruin, kun mietin muutamaan kertaan. Kotoisampaa ja mukavampaa on blogituttujen ja vähän oudompienkin naamojen seassa. Johan tässä on sen seitsemän vuotta naputeltu enemmän ja vähemmän. Kellaristina, kuvaplökissä ja on vielä neljäskin tuleminen, mutta ei siitä sen enempää. Kanavia on vaan oltava tänä intternetin ihmeellisenä aikana.

Ei kommentteja: