Baaripari

Olipahan reissu. Hauska, vaikkakin lyhyt, mutta tulipa nähtyä kaksi uutta baaria. Toiseen voisin mennä takaisin vaikka heti huomenna, toisen kiertäisin edelleen yhtä kaukaa, kuin tähänkin asti. Nimittäin karaokebaari.

Ilta ei olisi omalta kohdaltani loppunut niin aikaisin, jos oltaisiin jääty siihen ensimmäiseen. Tykkäsin paikasta kertalaakista - siellä toimi kaikki, ainakin alkuillan perusteella. Parhaan kommentin tosin tarjosi taas yksi työkavereista, joka tilasi baaritiskillä "lasi vettä ja onkivehkeet". Tuota nauran itsekseni varmaan vielä sunnuntaina.

Kuinka ollakaan, joillakin alkoi laulukenkä liplattaan ja halusivat vaihtaa paikkaa. Myös me vähemmistön edustajat "jouduimme" karaokebaariin! Sehän on ollut yksi pahimpia painajaisiani erään Hämeenlinnassa vietetyn karaokeillan jälkeen! Hauskaahan tuolla nytkin oli tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun kappalevalinnat oli ihan sitä samaa, mitä pitää "kuunnella" radiosta töissä, niin jossain vaiheessa alkoi tökkiä. Vilkuilin kelloa ja suunnittelin pakoreittiä.

Onnistuin.

Oikeastaan meitä lähti kaksi. Nuoremmasta päästä. Päätettiin, että heti maanantaina käännetään radiosta kanavat ihan johonkin muualle, kuin tavallisesti. Lomalainen kuunnelkoon kotonaan iskelmäradiota, me pidämme muuten vain lomaa iskelmäradiosta! Eihän iskelmissä mitään vikaa ole, tykkään monestakin, mutta jos kanava soittaa työpäivän aikana pelkkiä samoja veisuja ja ildiivoja, niin kyllähän se työnteko jossain vaiheessa kärsii. Se on selvä.

Pimeä keskusta näytti yhtä hienolta näin iltasella, kuin aamulla töihin matkatessa, kun katseli valoja ja yritti unohtaa sen kaiken muun siinä ympärillä. Joku ehtoo sinne pitää mennä uudelleen ja kameran kanssa. Ja mielellään arki-iltana.