Syksyn sävel
Kuulin eilen radiosta pitkästä, pitkästä aikaa Juice Leskisen Syksyn sävel. Pysähdyin oikein kuuntelemaan, koska viime kerrasta on turhan pitkä aika. Joka kerta se tekee saman vaikutuksen; en tiedä, itkeä vai laulaa mukana. Hyräilen nyt kumminkin.
Aamulla kun lähdimme kauppaan, vastaan käveli tyttö, kantaen läpinäkyvässä pussissa kukkaseppelettä. Tuli kamalan surullinen olo. Itketti jostain syystä.
Tänään pysäytti tieto Juicen poismenosta.
Jokainen ajallaan, mutta silti tuntuu pahalta. Kuolemaan en kai koskaan opi suhtautumaan "järkevästi". Liian tunnepitoinen tapahtuma.
3 kommenttia:
Annalinda,
eikö ollu aika sattuma..?
Kerrankos niitä Juicen kappaleita on kuunnellut ja kuullut, mutta just perjantaina - se soittokerta tuntu jotenki erilaiselta. Enpä tiennyt sitä vielä sillä hetkellä.
Tännekö siis pysyvästi muutat? Täytyy siis täällä käydä kurkkimassa. Mukavaa sunnuntain jatkoa!
Orava,
siltä nyt ainakin näinä päivinä on tuntunut. Mukavaa, jos pysyt perässä :]
Hyvää sunnuntaita sulleki!
Lähetä kommentti