Ällipitoinen valinta

Kiitosta täytyy antaa Vuodatuksen Tuomakselle myös siitä, miten meitä höppänöitä pidetään ajantasalla mm. Hallintasivuston kautta. Tapahtuneista ja tulevista tiedetään paremmin, kuin lentomatkustajat konsanaan. Ainut, mitä meiltä odotetaan, on kärsivällisyys. Ja samaan hengenvetoon voisin tuumata, että taisi tämä blogspottiin meno olla ylireagointia, vaan mistäpä sitä tulevaisuutta tietää.

Kiertelin tänään taas/edelleen niitä kenkähyllyjä, mutta ihan yhtä tyhjän kanssa. Nyt pitäisi muka myös löytää jotkut pikkukengät, mutta etusijalla siis uudet talvipopot. En luovuta vielä, koska ei se talvikaan vielä alkanut. Syystamineissa tuolla tarkenee. Sain lisäaikaa aika sopivasti, kun on se kaulahuivikin vielä vähän keskissä. Lisää pituutta tulee huomaamatta, kun en muista, miten päätän / lopetan sen kutomisen. Pitää joskus penkoa sitä Käspaikkaa, josko sieltä löytyisi selvät sävelet.

Kengät jäi ostamatta, mutta löysin Aarikan kaulakorun ja korvakorut. Mikä omituinen päähänpisto ostaa jotain uutta. Höh. Taitaa olla tulossa taas Ne Ajat. Kaulakorut, joita käytän jatkuvasti, on vuodesta toiseen olleet samat. Myönnän olevani ketjuihin kangistunut, mutta kun ne on mieleiset ja ovat kestäneet menossa mukana, niin mitä niitä vaihtaa. Mieheltä on turha edes odottaa uusia koruja; vihjannut olen kyllä.

Nyt ajattelin leikkiä aikuista ja laittaa pikkujouluihin jotain muuta. Ahisti vaan, kun korvissa killui ja heilui, kun tavallisesti kaikki renkaat vaan on, mutta lupaan totutella. Vielä kun ne vaatteet löytäisin, niin voisin laittaa rastin seinään. Korkokengät siellä jo on - ja pysyy.