Kaamospirteyttä
Eilen en ehtinyt kirjuilemaan, kun piti lappaa kaksin käsin Sinisiä Suklaita. Iski luvaton himo ja se oli menoa se, mutta pysyinpä ainakin hereillä. Suklaanhimon lisäksi iski huono omatunto paperipäällisistä karkeista, mutta kun ne on vaan niin hyviä! Tälle iltaa ei ollut mitään nannaa, joten simahdin (kuulemma) puoleksi tunniksi sohvalle Pikku Kakkosen jälkeen. Nuoremmalle mapittajalle oiva aika sammua.
Tämäkin päivä meni töissä aika vauhdilla. Ehdin aikaisempaan linja-autoon aamulla, joten olin töissä hyvissä ajoin. Ihana istahtaa omalle paikalle, kun talossa ei ole ketään (käytävillä kuljeksivista ristinsieluista en tiedä sanoa. Niin kauan kuvittelen olevani yksin, kun en ketään näe enkä kuule) eikä puhelin soi.
Mukavia olleet nämä päivät, kun tekemistä riittää ja riittää ja tiedossa on, että työmäärä vain lisääntyy vuodenvaihteen molemmin puolin. Voisi olla eri ääni kellossa, jos en tykkäisi tuosta nykyisestä hommasta, mutta kun tykkään. Taas tuntuu, että tämähän on just sitä, mitä olen aina halunnutkin tehdä. Luppoaikoina voi järjestellä myös niitä klemmareita ja aina on jotain mapittamista. Odotan myös, että pääsen vaihtamaan koneeseen omannäköisen (vaikea varmaan arvata, mikä elukka sinne vaihtuu) taustakuvan ja järjestelemään ilmoitustaulut uudelleen. Nyt vielä hetki mennään työkaverin tavoilla.
Pitäisikö tässä potea huonoa omaatuntoa, kun en tunne minkäänlaista kaamosmasennusta tai väsymystä? Ei niin minkäänlaista ahistusta aamuisin, ei heräämisestä (nukun arkena näköjään aika säntillisesti 22.30 - 5.30 ja se tuntuu riittävän), ei odottavista töistä työpöydällä - päinvastoin. Tykkään, että on tekemistä, menee päiväkin paljon sutjakkaammin ohi, kun ei tarvitse pyöritellä peukaloita molempiin suuntiin. Samoin koko viikko! Huomenna taas toivon päivä.
Ei edes tuo pimeys haittaa, kun onhan töissä valot ja heijastimet keikkuu matkassa. Ja minä kun olen luullut olevani pessimistein pessimisti. Kerrankin jotain hyötyä taustastani, joten tämä pimeä aika on aivan normaalia ja luonnollista. Tunnen aika kotoisaksi oloni - viimeinkin. Tällä hetkellä.
"Tervetuloa mun maailmaan..."
3 kommenttia:
Se on hyvä, että et tunne kaamosväsymystä. Tää on vihon viimeistä. Minäkin haluaisin olla kuin sinä.
Nameja täytyy välillä syödäkin :D Oi ja minä voin kuvitella sinut nukahtaneeksi sohvalle Pikku Kakkosen jälkeen. Siinähän lopussa nukkumatti heittää unihiekkaa joten sait annoksen sitä silmiisi.
Kiireiset työpäivät on aina parhautta.
Jaksuja sinne ja mukavaa viikonloppua.
Niin.
Asiat järjestyvät.
Työhän on parhautta, kun sitä saa tehdä kaksin käsin ja lappamalla- juosta puolijuoksua paikasta a paikkaan b ja olla tyytyväinen tekemäänsä.
Se, että duuni motivoi- on enemmän kuin palkitsevaa, noin niin kuin kaukonäköisesti- sillä ne seuraavat pari vuotta menevät sitten liki heittämällä ohi.
Pitää nauttia, kun aika on.
Mutta kyllä arjet on aika täysiä, kun työpäivän nakkaa ensim menemään ja sitten koittaa himassa pyristellä vielä jotain.
Pysyä ajan tasalla kutakuinkin edes uutisten kanssa maailmalta, puhumattakaan sitten sosiaalista elämää.
Monesti on enenn uutiasiakin jo nukahtanut sohvalle.
Heippa vaan ja kuorsaus kuuluu.
Suklaa ei ole pahe, se on hyve :-D
Huoh. Nyt siivous, tiskaus ja pyykit. Pakkaus ja sitä rataa.
Sitten alkaa jo House, ja voin nukahtaa sohvalle sen kanssa...
Sukulaissielu,
niin, pimeässä syntyneenä ja asuneena liika valoisuus puolestaan aiheuttaa hämminkiä. Meitä on niin moneen junaan; toiset tykkää kirkasvalolampuista, toiset kynttilöistä, jotkut pimeästä.
Jännä päivä takana, työkaveri sairaana, joten... mutta tulipa kokeiltua pärjäämistä keskenäni. Voisin jopa nauttia tilanteesta, ellei tulis liian isoja pähkinöitä päivän mittaan vastaan. Tänään ne vielä pystyin jättämään tuonnemmaksi.
Mukavaa viikonloppua sulleki :) Ajatuksissa oot, vaikken ookaan kirjotellu.
Vintti,
totta turiset. Viikot, kuukaudet menee tohinalla, mutta mitäs tuosta.
Suklaa ja jäätelö on ihan parasta piristystä näihin iltoihin, kun uni meinaa viedä liian aikaisin.
Mukavaa reissua teille!!
Lähetä kommentti