7.11.2010

Takapenkistä katsottuna lehmä ojaan kannettuna

Eilinen reippailu aamutuimaan aiheutti parikin ahaa! / oho! -elämystä ja myöhäisherännäistä toimeen ryhtymistä. Ensinnäkin tuotekassista löytynyttä Dermoshopin -tuotekuvastoa katsoin kerrankin sillä silmällä ja tein tilauksen. Toki siihen olisi ollut mahdollisuus jo töissä, koska siellä on yhteyshenkilö, joka hoitaa homman, mutten koskaan ehdi laavata kuvastoa ajan kanssa. Sitä paitsi nyt kun itse hoiti/hoitaa (jos tästä nyt kehkeytyy pitempikestoisempi tuttavuus) tilauksen, voi myös itse hyödyntää bonukset ja muut. On siis oma lehmäkin ojassa.

Toinen mikä aiheutti hämmennystä oli paperikassi, josta löytyi enemmän ja vähemmän teatteriesitteitä. Toki olen tiennyt, että tässä kaupungissa on muitakin teattereita, kuin ne kaksi isompaa, mutta nyt kun ne kaikki näki yhteenkoottuna, olin aika yllättynyt, miten monta niitä on!

Olen ohjelmistonsa (sen mitä olen ehtinyt tähän mennessä käydä katsomassa) perusteella tykästynyt eniten Tampereen työväen teatteriin. Hyvänä kakkosena Tampereen teatteri, vaikkakin sen päänäyttämö onkin vielä näkemättä. Asia taitaa korjaantua heti ensi vuonna, kiitos Leea Klemolan Arktisen trilogian kolmannen osan. Komediateatterissa olen käynyt kerran ja se oli niin kamala kokemus (huono esitys, jonka nimeä en enää muista enkä kyllä kaiva arkistoja), että en tiedä, koska annan sille teatterille toisen mahdollisuuden.

Muissa tämän kaupungin teattereissa en sitten olekaan vielä käynyt.
Musiikkiteatteri Palatsi kiinnostaa kyllä, mutta odotan jotain sellaista esitystä, joka on aivan pakko nähdä, enkä voi olla menemättä. Nyt vähän tuntuu, että onko se liian pramea minunlaiselle teatterikävijälle. Eh. Pyynikin kesäteatteriin melkein menin viime kesänä, oli jo lippukin, mutta sitten tuli mökki ja asiat muuttivat tärkeysjärjestystä.

Tänä syksynä olen käynyt jo kerran (korjaan, kahdestipa!) teatterissa, pari kertaa on vielä tulossa ja ehkä vielä kolmaskin, jos kaikki menee nappiin. Olen niin täpinöissäni, kun kerrankin voin käydä oikeassa teatterissa; kaikki kunnia silti kotiseudun harrastajateatterille, jonka muutamiin esityksiin pääsin jo lapsena äitin ja isin mukana. Parasta olisi, jos voisin joskus täällä tarjota teatterielämyksen myös heille. Olen myös innoissani työpaikan tämän vuoden pikkujouluista, jonka ohjelmaan mm. teatteriesitys kuuluu. Siitä ei voi tulla huonoa iltaa!

Aion jatkaa ensi vuonna kultturellirientoja jo senkin takia, että minun työt jatkuu pitkälle kesään. Se tieto helpotti eniten kai henkisesti, kun sain huokasta helpotuksesta, etten tarvitse jättää sitä porukkaa (pulaan) ainakaan muutamaan kuukauteen. Kieltämättä tässäkin asiassa oli montaa lehmää ojassa, painavimpana omani.