17.4.2008

Kellarista kuuluu tasainen tik tak tik tak

Ei käy kieltäminen, etteikö aurinkoinen päivä saisi jopa minua herkemmin ulos kellarista. Niin kävi kuitenkin tänään. Hallattaren vinkattua valokuvanäyttelystä päätin poiketa katsomassa, kun muutenkin keskustassa olin. Toinen toistaan hienompia kuvia ja kyllähän siellä jotain tuttuakin oli. Sattuman sanelema juttu oli kyllä törmätä Vinttiin. Oli taas niin telepattitilanne, ettei tosikaan. Hämmennyin pariksi sekunniksi ihan täysin, kun tajusin, kuka siinä oli - eikä mikään näyttelystä vastaava täti tomera, joka oli päättänyt iskeä takavasemmalta just sillä hetkellä kyselemään tuntemuksia näyttelystä, kun minä onneton ajatuksissani kuvia tutkailin.

Kaupunkireissu oli kaikin puolin mukava. Löysin kaikkea, mitä pitikin ja mitä raskin ostaa. Se on tämä nuukuusviikko tällaselle visulle ihmiselle kova paikka. Ja se tosiasia, että seuraavaan tilipäivään on taas aikaa, joten sinne asti on pärjättävä.

Tässä päivänä eräänä Mymskä esitteli hienon uuden laukkunsa. Otin vinkin Virkkukoukkusen linkistä ja suunnistin Taito Shoppiin. Tarkoitus oli tutustua tarkemmin mahdollisiin laukku- ym. valikoimiin, mutta ko. kaupassahan oli vaikka mitä muutakin. Sujuvasti olen aina ennen kiertänyt koko liikkeen, mutta nytpä onneksi poikkesin sisälle. Ostettavaahan siellä olisi ollut vaikka mitä, mutta äitiä ajatellen bongasin hänelle tyynyliinan. Jospa hän edes vanhemmiten malttaisi ottaa tarvittaessa pikkupäikkärit...



Eilen saamani kelloajatukset toteutin tänään. Toki niihin saisi kulumaan enemmän rahaa ja aikaa, nythän nuo on vähän hopulla tehty, kun olin niin täpinöissäni ja piti heti päästä testaamaan. Lisäksi niistä puuttuvat numerot, jotka yleensä kellotaulussa on, mutta oletan, että aika moni tietää jo, millä kohtaa suunnilleen se aika kulkee.

Vähän tuli mutkia matkaan esim. siinä, kun suunnittelin tekeväni sen lahjakellon 7":sta sinkusta, mutta siinähän on aivan liian suuri reikä keskellä. Tuli tenkkapoo. Piti sitten kaivaa "joutilaat" älppärit - ja nyt vanha punk- ja hewilevy saavat toimittaa kellon virkaa. Joutilaita levyjä jäi vielä ja mikä estää tekemästä jostain muusta tavarasta kelloa. Täytyy jättää hautumaan tämä idea.

Valkoiset viisarit piti alunperin laittaa sinkkuun, mutta koska sitä en voinut käyttää, piti ne laittaa pitkäsoittoon - ja siksi näyttävät vähän lyhkäsiltä. Mustia viisareita toki on olemassa, mutta näin vanhalla iällä mustan erottaminen mustasta voi joskus olla aika työlästä.

Toinen noista tikittää konehuoneessa, toisen taidan laittaa pakettiin ihan pokalla, kunhan sitä vielä vähän tuunailen.




16.4.2008

Viisarit vinksallaan

Hyvät aikeeni nukkua lomalla pitkään eivät oikein onnistu. En malta jäädä sänkyyn, kun kerta herään miehen lähtiessä kuudelta töihin. Siitä hyvästä nuokun jo iltapäivällä, jos annan periksi, mutta toisaalta taas - eivätpä mene päivät hukkaan, kun niitä ei kuluta nukkumalla. Ei viikon loma nyt niin mahdottoman pitkä ole, että sitä kannattaa tuhlata.

Sitä paitsi sain aamutuimaan parhaan ideani pitkään aikaan. Tämähän on se vuosi, kun aika moni kavereista ja ystävistä täyttää 40. Välivuosista ja perässähiihtäjistä puhumattakaan. Muistin yhtäkkiä myös sen, että tänään on syntymäpäivä ihmisellä, joka muutama vuosi sitten esitti merkittävää osaa sen aikaisessa arjessa ja elossa. Välillä menee aikoja, etten edes muista/muistele koko asiaa ja ihmistä, paitsi sitten taas, kun poikkean lukemassa Satun kirjoituksia, eli aika usein loppujen lopuksi. Unohda tässä nyt sitten. Mutta onhan se eri asia päästä yli ja muistella kuin "vatvoa" ja ikävöidä. Onni on siinä, että pääsin aikanani eteenpäin. Läheltä liippasi, etten olisi päässyt.

Mutta mihinkäs minä jäin. Niin se idea lahjasta. Kello. "Saajan näköinen" musta kiekko. Ei hän nyt mustalta näytä, kiekolta vielä vähemmän, mutta on enemmän kallellaan älppäreihin, kuin esim. cd-levyihin. Omasta takaa minulta löytyy patteri, LP-levyjä, sinkkuja ja/tai ep:itä (en ole vielä päättänyt, minkä noista uhraan) - nyt vaan täytyisi löytää se viisarikoneisto. Melkein jo kävin keittiön kellon kimppuun, mutta ehkä maltan taas mieleni. Ei se ajatus tästä nyt enää mihinkään karkaa, kun se muhii jo.

Eilen en muistanut nuukailla, kun pääsin naamahoitoon. Olen käynyt niissä luvattoman harvoin ja sen kyllä huomaa. Mutta kun... ja seli seli. Ei se varsinainen hoito pahasti maksanut, mutta kun tein täyskäännöksen puhdistusaineissa, niin vähän se kirpaisi. Miehelle en kehdannut edes mainita, mitä aineet maksoi, kehuin vain tätiä, joka hoidot teki. Uusi käynti on jo varattuna ja jos tarve vaatii (ja miksei vaatisi), niin syksyllä taas. Eihän tässä enää mitään persikkaposkia tule saamaan eikä ihmeitä tekemään, mutta aisoissa olisi asiat hyvä yrittää pitää.

Verottajasta ei ole tällä kertaa pahaa sanaa sanottavana. Tuli melkein itku helpotuksesta. Saan lähes nykyisen palkkani verran joulukuussa palautuksia. Hyvä lisä työttömän arkeen, jahka silloin olen poissa työkuvioista.

15.4.2008

Hän tanssi kanssa kuin Kaikkonen

Erehdyn aina silloin tällöin lukemaan iltapäivälehtiä, netissä kun haahuilen. Tänä aamuna lueskelin aiheesta Tanssiohjelma ja sen enemmän ja vähemmän loistavat tähdet. Klikkasin myös keskusteluiden puolelle, mutta tulin aika pian niistä pois. Nyt ei ole yhtään varaa nostattaa enempää verenpainetta.

Osa kansasta vaikuttaa olevan joko Kaikkosen puolesta tai vastaan. No, kukin tavallansa purkaa tunteitaan. Omasta puolestani on aivan sama, jatkaako pari Antti - Sutu, vai ei. Jos haluaisin asiaan (muka) vaikuttaa, olisin laittanut muutamankin tekstiviestin, mutta ei se ohjelma nyt niin paljon merkitse, vaikka joka sunnuntai katsonkin. Ihan hyvää viihdettä.

Sitä en vaan tajua, minkä tähden samainen pari on otettu hampaisiin. Viime kerrallahan Kaikkonen tanssi mielestäni parhaan tanssinsa tähän asti! Kankiko lie katkeamassa, vai mistä johtui yllättävänkin rento meno. Se, mikä minua ihmetyttää, on, että miksi kukaan ei kyseenalaista Hytösen jatkossa pysymistä. Ei se hänenkään valssinsa (tanssit ylipäänsä) nyt niin hääppöistä ollut, jos minulta kysytään. Hauska poika hauskoilla ilmeillä, mutta kuinka pitkälle ne riittävät, se jää nähtäväksi.

Jäljellä olevista pareista soisin, että Maria ja Mikko veisivät voiton.

Lisäyksenä eiliseen merkintään, olen viime viikot tapellut verkkopankkini kanssa, kuten niin moni muukin uutisista päätellen. Muutoksista ja katkoksista oltiin tietoisia jo hyvissä ajoin, joten se ei ollut mikään ongelma. Pääsiäisen jälkeen ajattelin, että en heti ensimmäisenä päivänä kokeile kirjautumista, koska aika moni muukin kenties voi sitä yrittää ja se tietää ruuhkaa ja se taas ---.

Mutta kun aikaa meni ja rohkenin kirjautua, enpä päässytkään puusta pitkälle. Olin monta päivää aivan motissa, kunnes tajusin miniverkkopankin, jonka kautta pääsi katsomaan tilejä ja saldoja, sekä tekemään pieniä asioita, mutta kyllä se aika hermoja raastavaa oli. Varsinkin kuunnella miehen kiroamista ja uhoamista, miten hän kyllä vaihtaa pankkia. Ei uskonut eikä luottanut, kun sanoin, että kyllä ne asiat korjaantuvat... Alkoi tosin omakin usko ja luottamus horjua, kun mitään positiivista ei tapahtunut päiväkausiin.

Maltti oli taas valttia! Nyt on homma pelittänyt tarpeeksi hyvin ja mieskin on toistaiseksi rauhoittunut sen pankinvaihtoruljanssinsa kanssa. Pankkiuskollisuuteni on vähän niin kuin verrattavissa parisuhteeseen; ei sitä nyt heti olla vaihtamassa uuteen, jos pikkasen yhteispeli takkuaa ja nousee seinä vastaan. Onhan niitä muitakin seiniä murrettu ja ylitetty. Niin myös tällä kertaa, joten yhteinen matka jatkuu.

Viikonloppuna järjestetään Tampereella sarjakuvatapahtuma, jonka yhteydessä lauantaina julkistetaan ensimmäinen Fingerpori-albumi. Tähän voisi liittää kuplan, jossa huudetaan Wow / Jei!

Perjantaina on aikomus käydä myös messuilla. Onhan siellä ikäihmisille ja muille vaikka mitä. Eh. Lomalla on syytä rentoutua ja se jatkuu tänään yhdessä hoitolassa. Jänskättää, mitä siitä seuraa, vai seuraako mitään.

14.4.2008

Nuukista nuukin

Olen niin nuuka, etten mene tällä viikolla edes töihin. Nukun pitkään ja laiskottelen ja teen vain niitä asioita, jotka minua liikuttavat, eivätkä kuluta niin kamalan paljon yhtään mitään. Seuraava akkujenlataus tapahtuu vasta toukokuussa, joten hätäkö tässä.

Oikeastaan olen odottanut tätä paussia taas viimeiset viikot, kuin kuuta nousevaa. Ei sillä, etteikö töissä olisi pärjännyt. On siellä, kun en valita. Siihenhän minä olen pyrkinyt viime kuukausina, etten olisi niin mahdottoman pessimisti ja löytäisi aina niitä huonoja puolia asioista. Senpä tähden on ollut aika hiljaista, kun mitään positiivista sanottavaa ei ole liiemmin ollut. Ja jos onkin, ne taas eivät kestä oikein päivänvaloa.

Muutenkin aika on taas kulunut kaikkea muuta, kuin koneella istuen. Olen aika pihalla monestakin asiasta, paitsi siitä, mitä naapurissa tapahtuu. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Oma huusholli koki ja kokee uusia tuulia pikkuhiljaa. Suunnitelmat ovat tosin niin väljiä, että ne ehtivät muuttua mennen tullen ja siinä välissä ehti tulla uusia huonekaluja, joten isompi remppa saa odotella aikoja parempia ja reippaampia tekijöitä. Vanhoista tavaroista pääsen kenties eroon aika kivuttomasti, koska taloyhtiössä suunnitellaan kierrätystapahtumaa. Ei ollenkaan huono idea eikä ajoitus.

Kesärenkaiden vaihto sattui taas vähän huonoon saumaan. Enkö ole sitä aina sanonut, että vapunpäivä on hyvä renkaanvaihtopäivä. Kukapa minua uskoo. Nyt meillä vaihdettiin perjantaina ja mitä siitä seurasi; valkoinen maa. No, eipä onneksi tarvitse lähteä pihasta mihinkään. Jalkautuminen toimii melkein yhtä hyvin.

Jotain muuta mainitsemisen arvoista jos keksin, niin teatterireissu on takana. Tykkäsin ja en. Vähän sekavat fiilikset jäi. Paljon sai nauraa ja paljon oli hyviä hetkiä, mutta päällimmäisenä ehkä ajatus, että ykkösosasta tykkäsin enemmän. Pettynyt olo? En ole aivan saletti.

Muista naurunaiheista mainittakoon vielä, että olen nähnyt elämäni ensimmäisen hauskan live-esiintymisen. Jatkoa on tulossa, jos se minusta on kiinni.

Kesästäkin näyttää muuten tulevan aika hyvä. Kesäloma ja Tammerfest osuu kerrankin yksiin, ohjelmasta puhumattakaan.

Mitä siitä, että vakiparturi häipyi kuin pieru saharaan, kun muuten on tukka hyvin ja mieli keveä. Kyllä se tästä taas mutruksi muuttuu, jahka viikko on lopuillaan.