1.1.2013

Kynnyksellä


Terveisiä täältä!

Annoin blogilaiskuudelle viime vuonna pikkusormen, se vei koko akan. Olen laiska, tyhmä ja saamaton. Niin ainakin tällä saralla. Ei pidä ymmärtää, että olisin tänä hiljaiselon aikana hylännyt tietokoneet kokonaan, päinvastoin. Manaan sitä aikaa v. 2000, jolloin näihin jouduin tutustumaan, koska niistä on tullut niin suuri osa elämää ja arkea. Hyvässä ja pahassa. Töissä ja kotona.


Mitä viime päivityskertaan tulee, niin työelämä sitten vei mennessään, enemmän tai vähemmän, kun kesä vaihtui syksyksi. Nyt talveksi - ja tätä menoa on kohta kevät ja sitten ollaan taas jännän äärellä. Toiveita on pitkästä pestistä ihan tämänkin määräaikaisen jälkeen, mutta niin kauan kun ei nimiä papereissa ole, on parempi olla hissukseen. 


Voisin kertoa siitäkin työelämästä taas ummet ja lammet, mutta pitää nyt vähän aikaa sulatella ja opetella tätä taas. Kirjoittamista tänne. Ja tuonne. Ja ehkäpä vielä muuallekin. Sormilla ja käsillä on kamala tarve tehdä jotain, mutta aika ja taito on rajallinen. Suodattimista puhumattakaan.


Muuten tämä arki on ollut aikalailla samanlaista kuin viimeksikin. Ei normiarjen ja elämisen lisäksi ihmeempiä syitä bloggaamattomuuteen. Aina ei vaan huvita, eikä haluta. Asuinympäristö hyvine ja huonoine puolineen on edelleen sama, suurempia aviokriisejä ei ole koettu ja perheenlisäyksistäkään on turha kuvitella uutisia. Molemmat olemme taas leivän syrjässä kiinni, joten kaikki on siis melkeinpä hyvin. Rahan ympärillähän tämä elämä aika pitkälti pyörii, väittäköön jotkut muuta, jos niin haluavat. 


Alkaneen vuoden kunniaksi ajattelin aloittaa vähän niin kuin puhtaammilta pöydiltä. Tarkoittaen sitä, että jatkan komeroiden ja kaappien siivousta ja asioiden läpikäyntiä. On pakko yrittää pitää langat käsissä eikä päästää joitain asioita lipsumaan, koska sitten ne räjähtävät käsiin - ts. tänne kotiin. Joulunpyhinä sain ladattua akkuja tarpeeksi, mitä nyt ne ladatut akut tyhjenivät aika hyvin välipäivinä töissä, mutta sellaista se välillä on. Onneksi pääsen kohta lomalle, niin ehdin taas vaan olla ja touhuta myös omiani. Harrastukset, vaikka eivätkään vaadi sen kummempia, vaativat oman aikansa ja paikkansa.


Hyvää alkanutta vuotta! Lopussa nähdään taas, minkälainen siitä tuli.