15.3.2013

Tuuletusta

Meinasin loma- ja pakkaspäivän (mitä niistä nyt on jäljellä) kunniaksi sulattaa pakastimen, mutta oi, ja voi - siellähän oli miehen eilen tuomaa jäätelöä, joten en ota riskiä sen säilymisestä. Syödä ei nyt huvita näin aamutuimaan, mutta vielä kökömpää olisi lusikoida sitä kylmälaukun pohjalta.

Sainpas sitten hyvän syyn jatkaa tätä koneella istumista. Petivaatteet "tuulettuvat" tupakanhajuisella parvekkeella, kiitos aina vaan ihanien naapureiden ja niiden tumppiastian. 

Mitä viime kertaan tulee, niin taas on nytkähdetty eteenpäin. Luvattu työpesti jatkuu pitkälle ensi talveen ja olen siitä enemmän kuin tyytyväinen ja iloinen. Tyhmä olisin, ellei tarjottu työ ja siitä saatava palkka kiinnostaisi. Kyllä näillä veloilla. 

Toisaalta olen taas niin kurkkuani myöten täynnä sitä hommaa tietyin osin (ei se itse työ, eikä työkaverit vaan se, keiden kanssa sitä työtä tehdään), että olisin valmis muuttamaan täältä sinne, mistä aikoinaan tulin - tai edes sinnepäin ellei jopa kauemmaksi. Tässä kaupungissa on paljon hyvää, mutta myös sellaista, jonka takia haluaisin pahoina päivinä täältä mahdollisimman kauaksi, edes Ouluun saakka. 

En käsitä, millä ajatusjuoksulla tämän päivän ihmiset täällä on varustettu. Ei syistä ja seurauksista sen enempää, mutta tyhmyys joukossa tiivistyy. Se on nähty ja kuultu taas monta kertaa. Kivaa mennä loman jälkeen paalupaikalle, kun hermot on melkein samassa jamassa, kuin lomalle jäädessä. Juu, ei. Helpottaa hengitystä, kun tiedän pääsiäispyhien olevan tulossa. 

Viime aikaisista hyvistä tapahtumista on mainittava ainakin käynti elokuvissa.  Käyn todella harvoin, koska katson elokuvat mieluiten kotona (itkien) rauhassa, mutta tuo kiinnosti niin paljon, etten malttanut odottaa dvd:n julkaisua. Samainen tarina kestää kyllä useammankin katselukerran, joten ostoslistalla sekin on. Kuten on pari muutakin

Keikoista on hehkutettava taannoista Jonne Aaronin Tampere-talon konserttia.  Tiesin, etten pettyisi, mutta yllätyin siitä, miten hyvälle tuulelle sitä tuli. Pientä liikutusta oli havaittavissa, mutta pääosin tunnelma oli aivan loistava! Menisin toistekin.

Kuten huomaa, on tässä kaupungissa niitä hyviäkin puolia, joiden takia täällä viihtyy.


1.1.2013

Kynnyksellä


Terveisiä täältä!

Annoin blogilaiskuudelle viime vuonna pikkusormen, se vei koko akan. Olen laiska, tyhmä ja saamaton. Niin ainakin tällä saralla. Ei pidä ymmärtää, että olisin tänä hiljaiselon aikana hylännyt tietokoneet kokonaan, päinvastoin. Manaan sitä aikaa v. 2000, jolloin näihin jouduin tutustumaan, koska niistä on tullut niin suuri osa elämää ja arkea. Hyvässä ja pahassa. Töissä ja kotona.


Mitä viime päivityskertaan tulee, niin työelämä sitten vei mennessään, enemmän tai vähemmän, kun kesä vaihtui syksyksi. Nyt talveksi - ja tätä menoa on kohta kevät ja sitten ollaan taas jännän äärellä. Toiveita on pitkästä pestistä ihan tämänkin määräaikaisen jälkeen, mutta niin kauan kun ei nimiä papereissa ole, on parempi olla hissukseen. 


Voisin kertoa siitäkin työelämästä taas ummet ja lammet, mutta pitää nyt vähän aikaa sulatella ja opetella tätä taas. Kirjoittamista tänne. Ja tuonne. Ja ehkäpä vielä muuallekin. Sormilla ja käsillä on kamala tarve tehdä jotain, mutta aika ja taito on rajallinen. Suodattimista puhumattakaan.


Muuten tämä arki on ollut aikalailla samanlaista kuin viimeksikin. Ei normiarjen ja elämisen lisäksi ihmeempiä syitä bloggaamattomuuteen. Aina ei vaan huvita, eikä haluta. Asuinympäristö hyvine ja huonoine puolineen on edelleen sama, suurempia aviokriisejä ei ole koettu ja perheenlisäyksistäkään on turha kuvitella uutisia. Molemmat olemme taas leivän syrjässä kiinni, joten kaikki on siis melkeinpä hyvin. Rahan ympärillähän tämä elämä aika pitkälti pyörii, väittäköön jotkut muuta, jos niin haluavat. 


Alkaneen vuoden kunniaksi ajattelin aloittaa vähän niin kuin puhtaammilta pöydiltä. Tarkoittaen sitä, että jatkan komeroiden ja kaappien siivousta ja asioiden läpikäyntiä. On pakko yrittää pitää langat käsissä eikä päästää joitain asioita lipsumaan, koska sitten ne räjähtävät käsiin - ts. tänne kotiin. Joulunpyhinä sain ladattua akkuja tarpeeksi, mitä nyt ne ladatut akut tyhjenivät aika hyvin välipäivinä töissä, mutta sellaista se välillä on. Onneksi pääsen kohta lomalle, niin ehdin taas vaan olla ja touhuta myös omiani. Harrastukset, vaikka eivätkään vaadi sen kummempia, vaativat oman aikansa ja paikkansa.


Hyvää alkanutta vuotta! Lopussa nähdään taas, minkälainen siitä tuli.