29.6.2007

On maantiellä mittaa

Se oli sitten siinä. Työrupeama vähäksi aikaa. Nyt yritän asentaa itseni lomavaihteelle. Huomatakseni taas ihan liian pian, että pitäisi olla työkunnossa.

Koville otti tämä päivä; kamalasti kaikkea tekemistä, mitkä "piti" saada työpöydältä pois, ettei koko kaameus / ihanuus kaadu työkaverin niskaan. Kilpajuoksua kellon kanssa - mutta me selvittiin. Olisin voinut muuten jäädäkin tappiin asti, mutta liu´uin ajoissa pois, kun piti ehtiä parturiin. Sekin on nyt taas hoidettu alta pois. Kotiväki voi ehkä vähän henkästä, mutta ovatkin päässeet viime vuodet (sitten 90-luvun) aika helpolla; en ole järkyttänyt millään tavalla.

Tämän illan ohjelmaan kuuluu pakkaaminen loppuun ja muutamien blogien ahmiminen. Jatkanen höpinöitäni taas, kunhan palataan reissusta.

26.6.2007

Pakastimen testikesä

Loma lähenee ja työpäivät pite.. vähenee. Villi suunnitelmani oli, että lyhennän työpäiviä, jotta saan plussia pois, mutta kattia kanssa. Tappiin saakka on pitänyt istuksia, kun ei vaan ole malttanut poiskaan lähteä. Ja onhan niitä töitäkin riittänyt ihan kiitettävästi.

Uuden työparin kanssa työt sujuvat sen verran jouhevasti, että täytyy vaan kiittää onnea, miten hyvin tässä kävi loppujen lopuksi. Jos työmotivaatio oli keväällä hetkittäin hakusessa, niin nyt se on kyllä palannut. Mukavaa, kun työpäivä ei enää kulu suurelta osin paskanjauhantaan. Pieniltä osin vaan, mutta kuka sitä nyt 8 tuntia pelkästään työasioita höpöttää? Ei me ainakaan.

Illoilla kotona pitäisi pakata reissua varten, mutta mitä teen - leivon. Tänäänkin piti lopettaa kesken kaiken, kun loppui margariini siinä innostuessani. Netissä ja monissa blogeissa, kuten Sekasopassa, on hyviä ohjeita. Jännää kokeilla välillä (itselle) uusia ohjeita. Vielä jännempää on huomata, että ne onnistuvat, kuten tänään tekemäni jugurttikakku (tosin eri maulla).

Huomisen murheita olkoon se, mitä sitä evääksi ottaa kyytipojaksi, kun se jugurtti meni kakkupohjaan. Kierros kaupan / keskustan kautta ei oikein hotsita. Joka paikka täynnä ihmisiä aleitten perässä. Siellä sitä sitten jonotettaisiin parhaaseen ruokapaussikellonlyömään. Juuei.

23.6.2007

Onnea on... rauhallinen juhannus

Mikäs sen mukavampaa kuin akkujen lataus. Pitkä viikonloppu aikaa tehdä mitä huvittaa. Syödä hyvin, juoda sopivasti, nukkua tai olla nukkumatta. Juhannuskokkoja ei nähty.


Tänään käytiin taas maakuntamatkailemassa. Ehdin nipinnapin vauhdissa ihailla ja ihmetellä tienvarsikukkia - niiden väriloistoa ja nimenpuutetta.


Illan tullen iski leivontavaihde päälle. Vanha ohje joutaa unholaan, koska löysin uuden ja paremman. Suosittelen (löytyy linkin takaa). Lisäksi piti pyöräyttää omenapiirakka, muffinsseja ja puolukka-mustikkapiirakka. Samalla hoituivat "lomapullat" töihin. Vielä muutama herätys jäljellä.

Aina välillä on pitänyt käydä netistä lukemassa uutisia.
Arkeen on vielä aikaa; tiedä mitä ehtii tapahtua ja kuinka moni "juhlia" viimeistä jussiaan. Toisilla on ollut vähän tapahtumarikkaampi juhannus, mutta kukin taaplaa tyylillään.

Menihän se taas näinkin.


18.6.2007

Tuliaisia

Muistin vasta aamulla, että eilenhän oli 17. päivä. Vuosi sitten tulin kellarista ulos ja tein reippaan pyöräilylenkin Viinikan liikennehässäkän läpi. Kyä kannatti! On ollut erilainen vuosi. Mukava vuosi.

Mies oli palannut tänään reissusta ja tuonut tuliaisia. Vähän niin kuin enteenä siivosin viikonloppuna kaikkea ylimääräistä kirpputorille vietäväksi, niin nyt mahtuu taas pari uutta vaasia hyllyyn. Nauroin kyllä, että seuraavaksi voikin tuoda sitten kukkia, jotta Cupidot saavat täytettä.

Ei vais. Pääasia, että mies tuli ehjänä takaisin.

Täyttymys
On elettävä
käsi sydämellä
Kunnes käsi
muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi
Kunnes on yhdentekevää
kummalla ojentaa
Tommy Tabermann
(Runolappu maljakon pohjalla)

16.6.2007

Provinssissa aitiopaikalla

Oli se hyvä, että otin tuossa iltapäivällä taas parin tunnin päikkärit, niin jaksaa taas touhuta ja valvoa.

Mies lähti aamulla reissuun, tulee vasta maanantaina. Hätäännyin tänään jo soittamaan peräänkin, että onhan kaikki kunnossa. Törmäsin netissä uutiseen, missä kerrottiin kolarista sillä suunnalla, millä tiesin miehen liikkuvan. Pääsin onneksi pelkällä säikähdyksellä.


Kovasti paljon oli suunnitelmia, mitä teen tässä vapaailtoinani. Ensimmäinen on jo melkein finaalissa ja suurin osa siitä on mennyt sohvalla katsellessa Provinssirockin lähetystä ja pilkkoessa raparperiä (kiitos työkaverille). Voi tätä auvoa.

Aikani ihmettelin sitä telttasysteemiä ("Isoo Teltta"), kunnes menin festarisivuille kuikuilemaan. Kyseessä sentään ei ollut päälava. Selvisin taas pelkällä säikähdyksellä.

Samaan aikaan alkoi tulla muistikuvia omista festarireissuista, jotka tapahtuivat sillä hyvällä 90-luvulla ja lähinnä Provinssissa ja Ilosaaressa. Mukavia reissuja olivatten ne. Muistan ne vallan hyvin, koska minulla oli aina paha tapa haahuilla siellä selvinpäin. Nykymusiikki ja -meininki on puolestaan sitä luokkaa, ettei oikein jaksaisi enää. Iällä tässä ei ole kysymys, vaan mukavuudenhalusta ja omasta asenteesta.

Mutta nyt on vuorossa Apulanta - täytyy taas rientää aitiopaikalle. Sohvalle.

Oheinen V & W kortti löytyi tänään ostosreissulla. Ja hui, mikä huomio; nyt saa myös V & W palapelejä! Tiedän, mitä laitan ostoslistalle seuraavaksi.

14.6.2007

Luottamustaherättävä takuu

Tämän päivän naurusaldo meni reilusti plussanpuolelle (pohjalla työpäivän naurut), kun seikkailin verkkotavaratalon sivuilla. Piti etsiä Takuu -tietoja, että tietää miten toimia vian ilmettyä eräässä vempaimessa. Tekstissä vilisee niin pöljiä kirjoitusvirheitä, että pisti miettimään, kuka tai mikä niitä oikein kirjoittaa ja vielä päästää nettiin läpi. Onkelmasta riippuen asiakasta pyydetään ottamaan yhteyttä huoltokormaajoon tai DitiTV-infoon. Näin se homma etenee. Jos etenee.

Parasta on kuitenkin se, että meidän viallisessa laitteessa, jota nokialaiseksikin kutsutaan, oli vielä reilusti takuuaikaa jäljellä ja pakkauslista/takuutodistus oli tallessa - sekä valtuutettu huoltopiste löytyy kaupungista. Eikun sinne siis.

E-Suomen kesäkin oli taas lyhyt ja ytimekäs. Aamuisin melkein viluttaa lähteä töihin ja paikanpäällä ilmastointi pitää huolen siitä, ettei hiki pääse yllättämään. En tosin valita. Eipä tarvitse niin kamalan paljon siristellä. Ja loma pohjoisessa vielä edessäpäin. Sinne tulee kesä aina vähän myöhässä. Sopivasti.

9.6.2007

Tahmatassun rusketusraita

Eilisiltainen ukkonen pääsi yllättämään aikalailla. Ei niin minkäänlaista väsymystä, ei pökkyröintiä - vain vilkaisu taivaalle iltapäivästä antoi ymmärtää, että jotain voi tapahtua. Niin kuin sitten tapahtui. Jyrisi ja salamoi aika urakalla, mutta ei minun uusi kamera nyt niin kätevä ole, että sillä kannattaisi kilpailla salaman kanssa. Kun ei ehdi, ei ehdi. Pitää vaan ihailla ja olla, niin kuin ei olisikaan (pelkäisi ukkosta).

Ihme ja kumma on se, ettei ilma tästä mihinkään viilennyt, kuten lapsena teki ukkosen käytyä. Yhtä hikiset oltavat on edelleen. Ahistaa. Viihdyin kuumalla parvekkeella sen verran, että mainokset ja Kodin kuvalehden lukaisin läpi, mutta siinä se minun auringonottoni.

Aamupäivä oltiin tienpäällä, vähän niin kuin sunnuntaiajelulla. Tienpientareet on taas violettina villejä lupiineja ja minä kihisin penkissä, kun ei voitu pysähtyä niitä kuvaamaan (ja kaivamaan maasta irti - ollapa se oma piha, minne niitä istuttaa). Täytyy joku toinen kerta yrittää löytää pyörälenkin varrelta samoja horsmia, josko olisi paremmat kuvausolosuhteet.

Matkan varrelle sopi monenlaista kulkijaa. Tietäähän sen, että on linja-autoja ja linja-autoja. Täällä yleensä mollaavat kaupungin kuskeja, jotka kiilaavat pysäkeiltä tielle, meillä tosin ei niistä ole pahemmin kokemusta. Ehkä siksi, että annetaan vauhdista riippuen niille tilaa. Häviölle sitä jää, jos kovin huonosti käy - ja eipä sitä koskaan ole ollut niin kiire, etteikö voi sen vertaa odottaa.

Mutta.

Olipa yksi nimeltä mainitsematon tilausajoauto liikenteessä. Netistä katsoin, niin tulosuunta 02-alueelta. Sehän ei ole mikään selitys sille, että törttöilee moottoritiellä, eihän?

Kaksi kaistaa menosuuntaan, nopeusrajoitus 70. Linja-autokuski päättää ajaa vasemmalla kaistalla pitkän pätkän ja loppujen lopuksi huristaa ohi. Kiilatakseen heti kohta oikealle kaistalle meidän eteen. Onni on valpas mieskuski ja jarrut omaava auto. Töötätä olisi pitänyt, mutta kun ei säikähdykseltä tajuttu. Siinä vaiheessa vilkunkäyttö linjurikuskilla oli aivan turha ele, koska autonsa oli jo väkisin tulossa sille oikealle kaistalle. Missä on ammattikuskin ennakointi. Mennessään ylös rampille ei vilkku toiminut enää ollenkaan.

Toivottavasti ko. auton matka on turvallisempi silloin, kun siinä on matkustajia mukana.


Meillä matka jatkui kiroten ja manaten, kunnes vastaan tuli toinen linja-auto. Huomioni kiinnittyi hienoon punaiseen, korotetulla takaosalla olevaan menopeliin. Tein takaosan kuviosta äkkiä omat johtopäätökseni. Kyllä kelpaa kulkea Suomea ja ulkomaita ristiin rastiin. Toivottavasti oli myös hyvä keikka Saunan lauteilla.

Palatakseni kesämuotiin en voi olla ihmettelemättä niitä muovisilta ja reiällisiltä puukengiltä näyttäviä "puutarhakenkiä". Värivaihtoehtoja ainakin näyttää piisaavan.

Hauskaa kesän jatkoa! Kengillä tai ilman. Rakoitta mieluummin.

6.6.2007

Vilukissojen katumuoti

Kuvassa olevat kaksi valkoista palleroa ovat kielosta. Ihan vain muistona itselle, kun niitäkin tuli monen vuoden tauon jälkeen bongattua. Eivät tosin vielä taida olla täydessä koossa, mutta tähän hätään ei parempaakaan kuvitusta ole. Eiköhän tässä ehdi vielä reippailemaan tuolla metsässä, ellei helle vie kuvaajasta kaikkea virtaa.

Töissä on ollut kaiken kaikkiaan killinpäivät! Ilmastointi pelaa, työt sujuvat, jos ei ota huomioon tökkiviä asioita ja päiviä, työhuoneessa on tapahtunut radikaaleja muutoksia tekijärintamalla ja ruokatunnilla pääsee ylös - ulos - katolle syömään. Näinä hellepäivinä aivan ehdoton juttu, kun ei pahemmin hotsita lähteä kaupungille asti siihen tungokseen ja väistelemään milloin mitäkin kaupustelijaa ja gallupistia.

Olen tässä tämän viikon taas ihmetellyt omaa typeryyttäni ja estoisuuttani. Tällä kertaa koskien kesävaatetusta. Ostamani hame on edelleen vaatehuoneessa. Liian pieneltä tuntuvat ja näyttävät puserot odottavat menoa UFFin laatikkoon. Päälleni niitä en laita. En pysty, enkä kykene, kun en kehtaa.

Mutta miksi ihmeessä? Kovin moni muukaan tuolla katukuvassa ei välitä pätkääkään miltä näyttää - tai ainakin näyttää siltä, ettei välitetä. Vai onko kyse todella hyvästä itsetunnosta vai siitä, ettei peiliin katso kriittisellä silmällä - vaiko vain minun omasta kateellisesta ja estoisen syksyihmisen jupinasta. Voisinhan pukea yhtälailla päälle minihameen ja sinne alle housut/kalsarit/mitkä lie pöksyt, joita näkyy aina vaan useammalla. Benrope oli huomannut saman ilmiön. Luulin viime viikolla törmänneeni vain yhteen ainoaan erikoisuutta tavoitelleeseen rouvashenkilöön, mutta turha luulo oli se. Nyt Niitä Yhdistelmiä vilisee joka puolella.

Nooh, olenko koskaan väittänyt kulkevani muodin perässä ja siitä mitään ymmärtäväni.

Huomenna on jännä päivä. Huomiseksi lupailivat uuden kameran toimitusta. En sitten kuitenkaan voinut pitää ajatuksiani kurissa ja näppejä erossa. Kuvittelen vissiin, että minusta ehkä voisi tulla parempikin fotaaja. Välineistähän se on kiinni, miten taidot karttuu. Ei oppi ojaan kaada, ellei ole liian pieni zoomi.

3.6.2007

Joskus on vaan pakko vinguttaa ja käyttää laastaria etukäteen

Tähän kevääseen saakka on mennyt, etten ole halunnut enkä hakenut luottokorttia. Tarvinnut ehkä olisin, mutta aina sitä on pärjännyt pelkällä pankkikortilla ja sillä, mitä on ollut, kun on ollut pakko. Työttöminä vuosina Visaa tuskin olisin edes saanut, vaikka kuinka olisin vinkunut ja mankunut.

Viime kuussa sitten tulin toisiin aatoksiin ja tein korttihakemuksen kaiken varalta, kun eihän sitä koskaan tiedä. Sarjassamme älä koskaan sano ei koskaan. Olin kyllä varautunut siihenkin, että kortin luottopuolta tuskin käyttäisin, ainakaan kovin helposti, kunhan nyt saisin uuden pankkikortin. Sain kuin sainkin. Ja onhan se nätti, kuin sika pienenä.

Tänään piti käyttää luottopuolta ensimmäistä kertaa. Tai piti ja piti, mutta kun kävin sisäisiä keskusteluja viksuminän kanssa, päätin, että kerran se kirpaisee. Oli saatava uudet kesäkengät ja siinä samalla yksi pusero ja hame (rasti seinään heti sinä päivänä, kun sen julkisesti päälleni laitan) ja jotain muuta. Eikä se siinä kassalla enää niin pahalta tuntunut. Katsotaan sitten, kun ensimmäinen lasku tulee.

Mutta ne on nämä pirulliset kesäpäivät! Ei oikein järki luista ja muutenkin syys- ja talvikamppeissa tulee vähän hiki. Sitäpaitsi, minun vaateostokset on sen verran harvinaista herkkua, että pakkohan sitä on välillä poiketa tavoistaan. Helteistä huolimatta uudet kengät sai kyllä kummasti mielen piristymään (ei sillä, että tässä mitään matalapainetta olisi ollut). Huominen työpäiväkään ei ahista niin paljon. Katsotaan sitten huomenna, mitä jalat tuumaavat uusista tossuista.

2.6.2007

Ja taas joutui armas aika

Toinen päivä kesäkuuta - mitäpä tässä muuta. Nostalginen päivämäärä, jos niikseen tulee. Hyvä päivä aika monelle, ainakin nyt koulunsa päättäneille, vaikka vaan kesäloman ajaksi, ammattiinvalmistuneille ja muille lätsäpäille. Moni on veivannut Suvivirttä itkusilmin pitkin päivää, mutta "onneksi" ne ajat on minun kohdalta ohi. Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä herkemmäksi sitä menee sille sävelelle. Sanoista kun en puoliakaan muista. Tosin, mitäpä se haittaa, kun ensimmäisen säkeistön jälkeen ei liikutukselta kykene yhteislauluun.

Tänään on kaupungissa kaikenlaista häppeninkiä, blogimiitistä alkaen, mutta sisäinen viksuminäni pysyy kaukana poissa. Ei sillä, etteikö ihmisten tapaaminen olisi mielenkiintoista ja mukavaa, mutta kaikki se muu ylimääräinen ja jälkikäteinen; juuei. Parempi pysyä kotona, niin ei tarvitse myöhemmin katua.

Kesälomasuunnitelmista on osa lyöty takaraivossa lukkoon. Mennään sittenkin kotikotiin ja mökille muutamaksi päiväksi, loput haahuillaan minne tuntosarvet vie. Ehdotus puhelimessa, että jos tämä kesä jätettäisiin väliin, eikä mentäisi/tultaisi mökille, kuulosti aika pahalta, eikä se saanut kannatusta toisessa päässä. Äitin äänestä kuuli heti, että selitykset (ajan ja rahan vähyydestä) ei mene tälläkään kertaa läpi. Ja - ehkäpä se maiseman vaihto tekee taas vaan hyvää. Nyt vaan tuntuu, että menisihän ne lomapäivät tälläkin seudulla. Pääasia, että on lomaa töistä - aivan sama, minkälainen on sää ja tapahtumatarjonta.

Törmäsin taas tällä viikolla siihen, että olen loppujen lopuksi aika vanhanaikainen ja tiukkapipoinen joissain asioissa. Mitähän mahtoi liikkua sen vanhan miehen ajatuksissa istuessaan linja-autopysäkillä ja katsellessaan sitä pikkutyttöä, joka juoksi pysäkillä autosta pois, kenties matkalla koulun kevätjuhlaan, pikkuruisessa miniäkin minimmässä hameessa. Ällötti katsoa sen miehen ilmettä ja miten sen pää kääntyi kääntymistään, katse seuraten pitkään tytön juoksua. Onneksi pysäkillä jäi muitakin aikuisia pois ja onneksi se mies taisi jäädä aloilleen.

Mutta mitä mahtoi tytön vanhemmalla/vanhemmilla liikkua päässä pukiessaan tyttönsä sellaisiin vaatteisiin. Ikää reilusti alle 10. Tuskin sen ikäinen lapsi vielä omatoimisesti kaupasta valitsee sellaista vaatekertaa. Tai mistäpä näistä nykyajan lapsista ja heidän vanhemmistaan tietää. Katukuva alkaa taas näyttää aika kesäiseltä, vaatteet yhtälailla. Joukossa mielenkiintoisia ja järkyttäviä asukokonaisuuksia, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Ehkä sen pysäkkimiehen ajatus kulkikin kautta rantain samoja reittejä, sai vain näyttämään tilanteen niin pahalta.