Pingotusta

Kirjoitan nykyään niin harvoin tänne blogimerkintää ja vielä eri koneilla, kuin tavallisesti, että sössimiseksihän se menee näköjään joka kerta. Kuten äsken, kun piti kuvat sisältävältä koneelta siirtää oheinen kuva, jonka sitten nappasin tarkoituksena liittää tähän merkintään, joka syntyy, jos on syntyäkseen.

No, kuva lähti maailmalle ennen kuin tajusin olla painamatta julkaisunappulaa. Kun piti ensin vaan se laittaa talteen bloggeriin, että pääsen toiselle koneelle kirjoitushommiin. Onneksi töissä ei tule yhtä helposti vahinkolaukauksia, koska sielläkään ei ole eikun-näppäintä.

Oheinen kuva on otettu itselle muistiksi viime viikolla Ikea-reissulta. Nuo kangastaulut taitavat olla sen pingoituskehikon päälle tehtyjä - tai niin ainakin kuvittelisin. Samalla tekniikalla haluaisin tehdä omaankin huusholliin jotain, jahka pääsen uudestaan ostoskierrokselle. Viimeksi en edes löytänyt moisia kehikoita, vaikka mielessä ne olivat.

Minulla on vanhasta puserosta pieni kangaspala , jonka aioin käyttää tuolla tavalla, mutta tarkempi syyni Ikean nettisivuilla paljasti sen, että kangasta on liian vähän. Kehikko on 50 cm x 50 cm. Se kaistale pitänee pingottaa styroksiin tai johonkin pahviin; aika näyttää. Paljon taas mielessä suunnitelmia ja ideoita, mutta tiedä sitten, mitä saan aikaiseksi.

Hassua, että se Ikea on nyt täällä! Johan sitä reilu vuosi odotettiin. Nyt kun se on tuossa lähellä, niin siellä joko tulee käytyä liian usein tai sitten alkuinnostuksen jälkeen tulee järki päähän. Tällä hetkellä ei kyllä sitä pelkoa ole. Tosin, sama kai se on, missä ne kävelykilometrit haalii. Huusholli kaipaisi vaikka mitä ja tiedän, että ko. kaupasta ne löytyisi ainakin osittain. Haave liukuovikaapeista eteiseen ja makuuhuoneeseen elää vahvasti edelleen myös, mutta näillä tuloilla on vähän hillittävä, koska kaikkea ei voi kerralla hankkia. Suunnitelmat paperilla eivät tosin maksa mitään, paitsi vaivaa.

Tykkäsin kyllä Ikeasta. Isohan se on, valtava ja monipuolinen (herkkuja kaiken sen krääsän lisäksi), mutta kun sinne menee vaan oikealla asenteella (katsottavaa ja kierreltävää riittää, jonotusta ehkä saattaa olla, matkanteko voi olla tuskaa julkisella kulkuvälineellä, jos "matkaseurana" on mm. murkkuikäisiä voivittuja leipovia neitejä), niin sitä pärjää. Ostos-/rästilista pitenee huomaamatta, kun laittaa muistiin kaikkea, mitä voisi tarvita.

Euroviisuista en sano sanaakaan, koska tänä vuonna ne jäivät vähän väliin - jo senkin takia, kun ei tarvinnut jännätä Suomen puolesta/takia. X-Factoria tuli sentään seurattua kevään aikana jopa niin paljon, että pysyin sunnuntaisin tunnin olohuoneen sohvalla. Oma suosikkini aivan alkumetreiltä saakka voitti ja olen siitä enemmän kuin täpinöissäni. Hyvä Elias!

Tänä iltana asetun jälleen television ääreen, kun vaihtoehtona olisi ollut poukkoilu Särkänniemessä. Kiitos ei.

Ja Vintille terveisiä, että Jutan kotitreeni videota olen katsonut pari kertaa sillä silmällä. Olen yrittänyt tehdä perässä ja ottaa opiksi. Eka kerralla kaiken huomioni tosin vei sisustus.

Ei mikä tahansa

Piti valita kuvaa tähän alkuun (että pääsisin alkua pitemmälle), mutta muistin sitten, että Annehan kävi tuomassa oven taakse hienon gerberan. Kiitos! Kukkaa saisi ja pitäisi jakaa eteenpäin taas tusinan verran, mutta koska luen useampaa kuin kahtatoista blogia, niin tuuppaan kukan kaikille, jotka tykkäävät kukista ja varsinkin gerberoista. Kyllä teitä muutama on. Rohkeasti vaan, olkaatten hyvät!

***

On muuten hyvä, että minä olen se, joka määrää tässä huushollissa kaapin paikan. Voin siirrellä ja kärrätä huonekaluja silloin kun tykkään ja minne huvittaa. Kuten tänään.

Aamulla suunnittelin siivoavani pikimmiten ja meneväni sitten sauvakävelylle (olen enemmän kuin tarpeeksi taas vähän jumissa, "kiitos" työolosuhteitten), mutta ilma oli sen verran kostea, suorastaan märkää, että innostuin paremminkin huushollaamisesta. Hyötyliikuntaa, jos mikä!

Koska tässä täytyy asua, täällä täytyy aina välillä tehdä mullistuksia ja muita pintaviiltoja. Päivän ahertelu päättyi taas siihen, että haaveilen jälleen peiliovista. Olisi vain osattava päättää, ostaako kokonaan uudet vai päällystääkö vanhat. Järki kannattaa jälkimmäistä vaihtoehtoa. Pitäisi vain tarkistaa muutamia juttuja ja se taas vaatisi käyntiä pääkallopaikalla ja se taas ei onnistu aikataulujen takia. Netti ei kerro kokototuutta, esim. mallivaihtoehtoja eikä hintoja. Täytyy miettiä eri konsteja, kyllä niitä on, mm. sähköposti.

Paljon muutakin täällä pitäisi ja voisi tehdä, mutta olen vähän kahden vaiheilla. Toisaalta, ei huvittaisi tehdä yhtään mitään, jos tässä ei loppuelämää vietä, mutta myyntiä ajatellen kaikki pintaremontti on kotiinpäin. Ei sillä, että se myynti olisi vielä ajankohtaista. Kunhan haaveillaan ja pyöritellään vaihtoehtoja. Vajaa kolme viikkoa olinkin ilman noita muuttoajatuksia, mutta se johtui vain siitä, että alakerran naapurissa oli mitä ilmeisemmin toinen vanhemmista lastensa kanssa poissa. Ai, maailma, mikä normaali kerrostaloelämä tässä rapussa vallitsi! Siitä oikein nautti!

Mies on sairastellut pidempään, mitä laki sallii. Totaalipysähdys, mitä töiden tekemiseen tulee. Hyvä kuitenkin, että on sellainen työ, jonka pystyy joku toinenkin hoitamaan; ei luulisi kertyvän rästejä pitkästä poissaolosta. Toisin kuin omalla kohdalla. Riittää pelkkä puolikas päivä koulutukseen/palaverointiin, niin johan työpöytä täyttyy tekemättömistä töistä - eikä niitä käytännössä kukaan muu tee; periaatteessa kyllä. Kuvittelin alussa pitäväni ylityötunnit aisoissa, mutta kattia kanssa! Ehkä kesällä ehtii ottaa takaisin, kun on hiljaisempaa, luulen ma.

En silti valita työmäärästä. Päinvastoin! Tylympää olisi, jos ei tekemistä olisi koko päiväksi ja päivät kuluisivat vain katusoittajia "kuunnellessa". Homma on edelleen yhtä mukavaa ja vaihtelevaa ja se, mitä en osaa, luonnistuu kysymällä. Tällä tietoa työt jatkuvat vuoden loppuun asti ja kesälomakin on luvassa ensi kuun jälkeen.

Työmatkat on tarjonnut halpaa huvia ja jännitystä edelleen, kihisevästä kiukusta puhumattakaan. Muutamaan kertaan olen nähnyt suosikkikuskin vaan en omilla reiteilläni. Tärkeintä kuitenkin näköhavainto. Kiukkua aiheuttaa myös jotkut penkit, joissa joutuu istumaan pahassa asennossa, että jo ennestään kipeä niska-hartiaseutu kipuilee kahta kauheammin, kun matkustaa päättäriltä päättärille. Tai entäs ne vieruskaveriksi änkeävät, jotka tuuppaavat itsensä ihan kiinni. Argh! Sivistymättömät moukat! Olen välillä vaihtanut linjaakin, kun alkoi ahistaa samat naamat ja maisemat. Kaikki tiet vie onneksi keskustaan.

Mistähän muuten saisi ostettua niitä pinkeitä ulkojakkuja yhdellä tai kahdella napilla? Värillä ei niin väliä, kunhan koko olisi numeroa kahta liian pieni. Niitä näkyy olevan katukuvassa aika paljon.

Juuei, kiitos! Pitäkää jakkunne!