Jopa alkaa siksakki tasaantua kivunkin osalta ja tämä sunnuntaipäivä lähteä paremmin käyntiin. Viime kuun hässäkkä olikin lähes huomaamaton ja kivuton, joten johan se tällä kertaa ottaa takaisin. Kiukuttanut ei tosin ole ihmeemmin, mutta kaikki tämä muu - auts. Pilleriä poskeen, kun muukaan ei auta.
Eilen sain kuulemma etukäteisjoululahjan, kun haettiin se ompelukone kaupasta. Voi, sitä ilon ja onnistumisen riemua, kun siksakit vaihtuivat pelkästään namiskaa vääntämällä. Kaikki toimii, kuin unelma, mitä nyt omat taidot ovat aika rajalliset. Vanha rakkine ompeli pelkkää suoraa, jos ompeli. Koska kukaan ei huolinut vanhaa konetta, vien sen seuraavalla reissulla mökille. Äiti saa mökkikoneen, koska kuitenkin he sen jotenkin osaavat korjata. Aina ennenkin se on kotikotona mystisesti toiminut.
Nyt vain pitäisi ostaa jotain kangasta ja jatkaa harjoituksia. Niin, ja lyhentää kahdet housut. Kenkiäkin ostin eilen ne kahdet parit, mutta odotan edelleen niitä Mieluisia. Mikään tähän astinen kauppa ei ole niitä hyllyillään pitänyt, joten etsintä jatkuu. Toivottavasti Einon kenkä on paikallaan vielä silloinkin, kun seuraavan kerran mennään kotikotiin, niin on pakko poiketa matkalla.
Sitä vaan kirosin, että kun avokkaita kokeilin, niin koko 3½ oli vähän siinä ja siinä, mutta 4 ei pysynyt jalassa. Ostin sitten ne pienemmät, kun saahan ne välillä pois, jos tuppaa liiaksi ahistamaan. Tylympi se on kävellä, jos saa pelätä, että kengät tippuu matkan varrelle. Sään puolesta täällä ei kyllä talvikengille ole käyttöä, kun lunta ei ole missään ja plussa-asteita nytkin reilu 7. Jee, mikä marraskuun loppu!
Soitin eilen kotiin, mitä heillä on mielessä joulun tienoilla. Että jos yhtään virtaa riittää, niin junaan vaan ja tänne! Ihme kyllä, eivät suoralta kädeltä tyrmänneet ajatusta, mutta saapas nähdä, voittaako kuitenkin mökkijoulu. Me kuitenkin ollaan joulu täällä. Mies pitää ylityövapaita, mutta minä olen välipäivät töissä, joten ei ole vapaa-ajanongelmia.
Ainut pienempi ongelma tässä on ilmennyt, että kinkkumittari on hukassa. Silloin syksyllä, kun kävin komeroita ja laatikoita läpi muuttoajatus mielessä, olen tainnut pakata "tarpeettomana" myös sen mittarin. Nyt sitä ei löydy mistään. Pitänee alkaa käymään romulaatikoita uudelleen läpi, kun eipä sitä muuttoakaan näytä tulevan. On ollut muutenkin rauhallista, kun naapuri ei ole naapurissa. Tänään tosin kävi aamulla nopean mutkan, mutta häipyi melkein saman tien. Hyvä niin. Hengissä näytti olevan, mutta muuten aika hämärää touhua.