25.5.2012

Palasta etsimässä

Piti viimeksi, ennen kuin järkytyin ja jähmetyin sen yhden videon takia, kirjoittaa ajatus siitä, miten ei elo ole mennyt kuin Strömsössä. Törmäsin pitkästä aikaa nimittäin oman vanhan plökin kuvaustekstiin: tinka - Tuulellakäypä, päälle 3-kymppinen pikkukaupunkilainen, joka opettelee ison kaupungin tavoille, tosin huonolla menestyksellä. Toivoo löytävänsä paikkansa ennen kuin täyttää 40.  

Kaikki muu tuossa on paikkansapitävää, mutta sitä omaa paikkaa (jos nyt vaikka työelämästä puhutaan) ei ole vieläkään löytynyt. On tässä tosin vielä vähän aikaa ennen täyttä pyörähdystä, mutta aika heikolta näyttää.

Olen kuitenkin jostain syystä aika rauhallisin mielin. Työ kun on vaan yksi osa, palanen tätä koko hässäkkää, jota elämäksi sanotaan. Kaikki muu on suht koht mallillaan, paljon huonomminkin kun voisi tilanteet olla. Sitä vaan luuli blogin aloittaessa, että täältäpäin Suomea löytyisi oman alan töitä suit sait sukkelaan, mutta hah. Ikuinen pätkätyöläinen. Tosin onhan siinäkin puolensa. Edellinen paikka olisi ollut sellainen, johon olisin voinutkin jäädä hamaan tappiin saakka, mutta kun järjestelyt ja muutokset olivat ja ovat sitä luokkaa, ettei siinä paljon tahtomiset auta, kun raha sanelee ja viksummat päättää.

Uutta pätkää on kuitenkin nyt luvassa! En tiedä, kuinka paljon tästä kannattaa vielä huudella, mutta saan kai edes vähän hihkua, että töitä on luvassa, ihan pienesti, mutta on se tyhjää parempi! Olkoon se vähän niin kuin kesätyö. Kiitos sille suunnalle, joka tarjouksen heitti ja antaa mahdollisuuden pystymettäläiselle. 

Ei tästä nyt sen enempää.

22.5.2012

Mikseivät varoittaneet!

Ai, kamala, miten nopeasti voi tulla alas hyvänmielen aalloilta.
Menin ja klikkasin tuolla FB:ssa yhtä linkkiä tutuntutun kautta ja tässä sitä ollaan. Pakko saada jotain muuta ajateltavaa. Videolla (kai se jossain juutuubissa on, mutta en kyllä linkitä. En halua jatkaa tätä pahaa oloa kenellekään) itämaisen naisen näköinen äiti/sisar/mikä lie hirviötär istuu sängyllä ja mäiskii, hakkaa, nipistelee ja potkii ilmeenkään värähtämättä pientä puolustuskyvytöntä lasta (vähän vauvaa isompi, en minä osaa ikää arvioida; lapseton, vaan en tunteeton tätsy kun olen), joka itkee ja pötköttää siinä sängyllä. Välillä se lapsi yrittää nostaa päätään, nousta "konttausasentoon", mutta nainen lyö tyynyllä päähän. Eikä kerran, vaan useamman. 

Hirveätä katsottavaa, en muuta sano. Purskahdin kunnon itkuun, ei enää mitään pientä liikutusta. Tuli niin kamala ja avuton olo, kun ei sitä lasta saa siitä tilanteesta nostettua pois, turvaan. 

Ei sitä voinut katsoa kuin mitä tahansa juutuubipätkää. Ja voin vaan kuvitella, vaikken halua, että tuollaista pahoinpitelyä tapahtuu varmasti myös tässä maassa. Jotain ärsyttää itku, toista melu - mutta mikä hellvetti oikeuttaa pahoinpitelemään pientä lasta, joka ei voi/osaa (vielä) puolustautua. 

Pahinta tuossa oli myös se, että joku toinen kuvaa sitä tapahtumaa (videon kesto reilu 4 min. mutta kuinka pitkään sitä on jatkunut ja jatkuu videon ulkopuolella) ja ympärillä on ainakin (muistaakseni) kaksi isompaa lasta, jotka seuraavat tilannetta vierestä eivätkä "tee mitään". Toivottavasti eivät ainakaan ota mallia ja oppia.

Ei hellvetti. Miten sen kuvan saa mielestä ja silmistä pois. 

Piti kirjoittaa ihan jostain muusta, mutta tarttee vähän rauhoittua ja kuivata silmiä, että näkeekin jotain.

18.5.2012

Mitä tähän nyt sanoisi!


Voi pojat! ja tytöt, mikä päivä! Kokonainen viikko huipentui tähän vesisateiseen päivään, mitä tosin nyt mökillä paistaa aurinko (ja taas ollaan pilvessä). Linnut saivat maapähkinäannoksensa melkein heti, kun tänne tultiin, koska en voinut antaa niiden odotuttaa enää yhtään enempää.

Talvi meni (toisin kuin bloggaajalla) auringonkukansiemenillä, talipalloilla ja kauralyhteillä ja oli jo tarkoitus lopettaa ruokinta, mutta kuinka kävi. Huonosti. Toissa viikonloppuna oli pakko murentaa loput maapähkinät tirpusille, ne kun niin uskollisesti pyörivät tuossa ruokintapaikalla ja tuntui pahalta tarjota ei mitään. Kylmät  käet, lämmin syän - siinä se taas nähtiin, että kyllä linnuille irtoaa ymmärrystä ja syötävää vaikka omistani, mutta ei esim. feissareille.

Bloggaajat on ympäri pitäjiä liittyneet erinäisiin ryhmiin tuolla Facebookissa ja sitä yhtä Wanhojen Pierujen ryhmää mietin jopa itsekin, koska historia ylettyy kauas tammikuuhun 2005. Mutta sitten tuli dilemma, että haluanko oikeasti tulla julki omalla nimellä. Juuen. 

Mutta kuinkas sitten kävikään. Ilmaantui toinen, ei-niin-julkinen-ryhmä, johon minut liitettiin suin päin kysymättä (tosin vaihtoehto olisi ollut - ja on irtaantua, mutta hoplaa! en koe aiheelliseksi ainakaan tällä hetkellä, joten kiitän paremminkin liittäjää) ja siellä on sellainen hyväntahtoinen kuhina päällänsä, että oksat pois! Joku vertasikin sitä hässäkkää luokkakokoukseksi, mutta olen mieluummin tuolla temmellyskentällä kuin oikeassa luokkakokouksessa, jonne menemisenkin peruin, kun mietin muutamaan kertaan. Kotoisampaa ja mukavampaa on blogituttujen ja vähän oudompienkin naamojen seassa. Johan tässä on sen seitsemän vuotta naputeltu enemmän ja vähemmän. Kellaristina, kuvaplökissä ja on vielä neljäskin tuleminen, mutta ei siitä sen enempää. Kanavia on vaan oltava tänä intternetin ihmeellisenä aikana.

12.5.2012

Kaistapäistä

Terveisiä mökiltä!

Auringonpaisteen ja sateen vuorotellessa on hyvä istahtaa alas ja pirskauttaa ulos parikin juttua, mitkä ovat pyörineet viime viikkoina päässä ja sen ulkopuolella.
  • Minkä takia Suomessa ei voisi tehdä pakollisiksi ajokaistoiksi moottoritiellä sitä vasemmanpuoleista ajorataa? Liittymistä olisi paljon helpompaa ja sujuvampaa tulla rampilta alas, kun kaikki muut jo ajaisivat sitä vasenta puolta, oikean jäädessä vapaasti liittymästä tuleville. Eipä tulisi enää (niin varmaan) vaaratilanteita eikä muitakaan minä-minä-minä -kaahailuja, kun kolmion takaa hurjastelijat pääsisivät suoraan sille omalle = oikeanpuoleiselle kaistalle (liittyen myöhemmin vas. puolelle). Nythän se vasen puoli on niin kuin ohituskaista, mutta kuka enää nyky-Suomessa muistaa/tietää, että kolmion takaa tuleva on väistämisvelvollinen, ei se, joka jo ajaa moottoritiellä. Liikenneympyrät on taas oma juttunsa.
  • Minkä takia Veripalvelun Facebook-sivulla täytyy ihmisten tulla aina kommentoimaan, kun VP mainostaa luovuttajien tarvetta, että "Oi ja voi, MINÄ kyllä tulisin luovuttamaan, mutta kun MINÄ en voi/saa/pääse/?". Jos ei voi luovuttaa, ei voi. Yksinkertaista. Mitä sitä kuuluttaa koko kansalle, että on nyt pakollinen tauko päällänsä, milloin mistäkin syystä. Argh. No, kuka käskee lukea niitä kommentteja. Olenkin lopettanut, koska tympii se tyhjän naamanaukominen.
Muuten minulla menee vallan loistavasti. Pieni suurentelu olkoon sallittu. Olen käynyt erinäisissä työhaastatteluissa tässä viikkojen aikana, mutta sitä lopullista osumaa vielä vartoessa. Kevät etenee mökillä hyvää vauhtia ja eilinen jääkiekko-ottelukin jäi onneksi näkemättä, koska täällä on jostain syystä toinen kanavapaketti (vai mikä nippu se on) hävöksissä. Ei näy YLE eikä AVA. Täytyy vähän tutkailla ja käännellä antennia, olisiko syy siinä vai missä. Näkyivät ne täällä viime viikonloppuna. Hyvin täällä tosin pärjää ilman televiissionia.

Ps. Lienee turha selventää, että henk. koht. en tykkää yhtään ajella Tampereen seudulla rampeilta moottoritielle saati moottoritiellä. Tämä liikennekulttuuri täällä ei ole maalaisia varten tai sitten täällä Pirkanmaalla on liikaa kaistapäisiä hurjastelijoita, joille ei liikennesäännöt merkitse yhtään mitään. Järjettömiä ohituksia, perseessäroikkujia, kaistanvaihtajia, joilla ei niskat saati vilkut toimi yms. Ja siltikin aion ajella. Ja näyttää tarvittaessa keskisormea ja painaa jarrua/kaasua aina tilanteen mukaan.