"No, ny siltä meni selkä!"
Ei ole paha arvata, miksi täällä on ollut taas näin hiljaista. Menin sitten lopulta töihin ja vaikka olikin lyhyt työviikko, niin kyllähän se verotti virtapiiriä. Muutoin kyllä huomasi, että loma teki tehtävänsä. En ollut läheskään niin kireä, kuin ennen lomaa. Jotain kummaa siellä työpaikallakin oli tapahtunut. Joko siellä on puhuttu (no, kyllä varmasti onkin) tilanteesta minun poissaollessa tai sitten siellä on muutamillakin yhtäkkiä niin paljon töitä, etteivät jouda muuta tekemään. Loistavaa! Minä nautin uudesta käänteestä. Toivottavasti sama jatkuu vielä monta viikkoa. Ainakin siihen saakka, että jään taas lomalle. Se häämöttää jo.
Samaista lomaviikkoa silmällä pitäen olen tämän viikonlopun raijannut kirjahyllyn osia huoneesta toiseen - ja sen kyllä huomaa. Asunto on sekaisin ja minulla selkä rikki. Mies jo säikäytti, että nyt tämä tauti on mennyt keuhkoihin, kuten viimeksi, mutta sitten muistin, että just eilenhän kanniskelin yksinäni hyllykköjä pitkin huushollia. Helpotusta toi aamuinen Burana, joten eiköhän tämä tästä.
Vanhoille hyllyköille annoin taas lisäaikaa. Kannoin ne vaihteeksi tänne konehuoneeseen odottamaan lähtölaskentaa. Seuraava etappi olkoon se, että uudet hyllyt saadaan kasattua olohuoneen puolelle ja sitä kautta joku tolkku tähän järjestykseen. Kirjoista varmaan puolet lähtee eteenpäin, ennemmin tai myöhemmin tavalla taikka toisella. Mutta ne hyllyt ja lasivitriinit minun on saatava. Piste.
Tätä hurlumheitä ei helpota yhtään se, että pieni pintaremontti pyörii myös mielessä. Kevät - mikä ihana tekosyy suunnittelulle ja jahkailulle!