23.2.2009

>39,1<

Käytän paremman hetken hyväkseni ja naputan sen verran kun ehdin, että hengissä. Lauantai valkeni tukalissa merkeissä ja senhän tiesi, miten viikonlopun vietin. Kuumeessa ja peiton/peittojen alla pääasiassa. Mistä lie taudin pukkasi, mutta kyllä se vaan tehetti. Siinä unen ja valveen rajamailla sitä ehti miettiä ja kuvitella kaikenlaista. Muistui kummasti mieleen taannoinen sairaalaviikko keuhkokuumeen takia ja sitä en haluaisi enää kokea.

Olin jo valmis menemään (!) tänään jonnekin lääkäriin, jos kuume jatkaa huiteluaan 39:ssä ja lima kiusaa kurkkua ja keuhkoja - mutta kappas! Olenko tyypillinen viikonloppusairastaja jopa työttömänä, koska nyt on jäljellä enää vain räkätauti, ei kuumetta. Toki tämä voi olla liian aikaista hihkumista, mutta tällä hetkellä tilanne on hallinnassa. Lääkäri-sanan lausuminen ääneen karkottaa aina kivun ja säryn. Kuuman juominen monta kertaa päivässä pitää puolestaan röörin aika hyvin kunnossa, mutta se kakominen vaatii kotiolot.

Menenkin tästä...

18.2.2009

Sinisten aatosten tuunailua

Tällä viikolla kuulemma on vuorossa sinisen kollaasin vuoro. Tehetti vähän taas työtä, mutta tuossa kaikki, mihin pystyin ja kykenin. Vähän on ankea meininki tässä pirtissä. Eh.


Keikka-, kynttilä- ja taivaskuva on arkistoista, muut löytyivät etsinnän tuloksena täältä kotoa. Tulipa vähän siivottua samalla, kun paikkoja katseli sillä silmällä.

17.2.2009

Klamydia kartalla

Turha kai enää tässä iässä harmitella, miksi en yläasteella ollut enemmän kiinnostunut vaikkapa maantiedosta. Eikö se ole aine, jossa on käyty lävitse kuunkierrot ja planeetat sun muut taivasasiat. Minä enää mitään muista! Yläasteella kohdistin mielenkiintoni aivan toisenlaisiin asioihin ja ilmiöihin.

Niinpä nyt on turhan työlästä opetella mitä tuolla taivaalla näkyy. Tähti kuin tähti. Otava on ainut varma, minkä tunnistaisin - ainakin sanaristikoissa. Viime kuukausina olen pannut merkille tuon kirkkaan tähden, joka nytkin killittää verhon raosta. Onko se sitten Venus - vai Pohjantähti. Sanovat, että sekin on kirkas. Minen näistä tiedä, uskon vain, mitä netissä lukee. Kirkkauttakin on niin monenlaista ja pelkällä silmällä on paha mennä mitään sanomaan ja kun tieto on heikkolaatuista, niin eihän tästä mitään tule.

Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja etsiä Kauppi ja sieltä Tähtitorni. Tällä jahkailijan luonteella se onkin aika hidasta hommaa. Sitä paitsi sunnuntaisin on muka aina jotain muuta tekemistä klo 19 - 21, ettei sinne jouda tai malta lähteä. Mutta pitänee laittaa asia hautumaan. Sivustonsa olen jo löytänyt.

Tähän samaan tiedonjanoon liittyy hakuammuntani ja haluni maapalloon. Siis sellaiseen pyörivään palloon, jossa on kuvattuna maailma. Mielellään päivitetty versio. Karttapallo! Huh, tulihan se sana sieltä, kun vähän aikaa potki. Siitä olisi paljon helpompi hahmottaa tätä eloa ja oloa.

Eilen kun muistelin näitä tulevia levyjä, unohdin Klamydian. Toki se on myös hankintalistalla sitten joskus. Onneksi kirjarintamalla taitaa olla vähän hiljaisempaa, niin voi keskittyä taas musiikkiin. Vaikka odotankin Ikean tuloa kaupunkiin, on hyvä, että siihen on aikaa. Ehtinee nämä talousasiat muuttua (moneen kertaan).

16.2.2009

Hätä ei lue lakia

Haukotus muistuttaa, että kaikki ei ole vielä ihan kunnossa, mutta sinne päin. Peiliin katsoessa en näe sitä samaa, mitä mies näkee tietyssä valossa; kellertävän mustelman leukapielessä. Muistona on vielä pieni kipu, mutta ei niin paha, ettenkö tässä voisi palata pikkuhiljaa normaaliin päiväjärjestykseen. Pahin jälkikipu taisi tulla siitä, kun pureskelin lääkäristä lähtiessäni tuppoa, kunnes tajusin puudutuksen vähennyttyä, että olen purrut myös poskea. Tyhymä!

Viikonloppu meni vähän plörinäksi. En sitten lähtenytkään lauantaina pirtistä ulos, koska kipu oli sitä luokkaa, että kylmää se kaipasi. Turvotuskin laski jo iltaa kohden siihen malliin, että peilistä ei enää tuijottanut kummisetä Marlon. Jätin kumminkin ylimääräiset riekkumiset sikseen.

Sunnuntaiaamu valkeni aika yllättävissä merkeissä. Uni loppui kello 6 ja hyvä niin, koska vähän sen jälkeen vietinkin seuraavat tovit aika taajaan vessan puolella. Kokemus sinänsä. Syytän kyllä ihan lääkekuuria ja ruokavaliota. Siitä syystä, että toinen lääke pitää ottaa tyhjään vatsaan, toinen ruuan yhteydessä, mutta kun ei ole kyennyt syömään kunnon ruokaa pariin päivään, niin eihän siitä kaurapuurostakaan ihmeeksi ole. Siis siinä mielessä.

En halua vääntää rautalankaa tämän enempää, mutta sanonpa vaan, että tämä aamu meinasi mennä samanlaiseksi kikkailuksi, mutta pääsinpäs helpommalla! Uskaltauduin kaupassakin käymään ja kiertelin vähän pidemmän kautta. Piti saada jo raitista ilmaa, kun kerta aurinkokin paistaa ja pakkanen yrittää paukkua. Valokuvaamiset jätin sikseen, koska pelkäsin kuitenkin jossain takaraivossa, että kotiin on pitkä matka, jos niikseen menee. Ei mennyt.


Helmi-maaliskuu on muuten aika julkaisurikasta aikaa. Olen vähän täpinöissäni, vaikken niin rahoissani olekaan. Luvassa on uusia kotimaisia elokuvia (dvd:lle odotan, elokuviin asti minen lähde, koska itken ja nauran mielummin ihan kotisohvalla. Silloin voi rauhassa katsoa myös lopputekstit.) ja paljon hyviä (toiveajattelua) suomalaisia levyjä. Kotiteollisuudelta, Samuli Putrolta, Maj Karmalta, Pojilta ... listaa voisin jatkaa vaikka kuinka, mutta tuossa nyt mitä muistui mieleen. Ai, että! Onneksi ja ilokseni en kaipaa ulkomaaneläviä ja heidän keikkojaan, säästyy pitkä sentti ihan kotimaiseen tuotantoon, joka on lähinnä sydäntä. Kyllä tästä vielä hyvä kevät tulee!

13.2.2009

"Tuliko turpaan vai kävitkö taas raksalla?"

Olisin niin mielelläni päivittänyt blogin avainsanastoa, mutta eipä se taida kannattaa. Olen edelleen samaa mieltä. Uutta betaversiota katsellessa ahistaa. Tuleva uusi Blogilista on minun silmiin sekava ja aakkostaminen takkuaa edelleen. Yksi pieni suuri hyvä muutos siellä on; nyt on listalla bloggaaminen. Aika näyttää, mitä tuosta tulee, mutta innolla sitä en odota.

Takana jälleen operaatio, jossa käytettiin pistävää piikkiä, eriäänisiä poria ja letkuja. Lopputulos: yksi viisuri taas vähempänä, lääkekuuri ja turvonnut poski. Kipu tuli vasta jälkeenpäin ja ohimenevä pyörrytys maksun yhteydessä. Mutta tämän päivän aion ottaa iisisti ja hyvällä syyllä pötkötellä aina kun mahdollista. Panakoomaan en aio sortua - viime kertaisen kokemuksen jäljiltä. Nyt tosin sanottiin, että jos sen tarvitsee ottaa, mielummin sitten yötä vasten. Juuei silloinkaan. Olen mielummin nukkumatta, jos ei nukuta. Nukun sitten, kun nukuttaa.

Harmittaa vain, kun oltiin suunniteltu (! Siinähän se virhe olikin!), että mentäisiin viikonloppuna tänne ja tuonne, mutta jos suuvärkki on tässä kunnossa, taidan pysytellä hissunkissun pirtissä ja juoda kauravelliä. Mies olisi varmaan helpottunut toisen menon perumisesta ja toista menoa voi siirtää myöhemmäksikin (lahjakortissa on aikaa jäljellä). Mutta tuumaillaan...

Apteekkireissulla tuli muuten taas koettua, miten empaattisia ja asiakasystävällisiä työntekijöitä tässä kaupungissa on! Onko ne sitten farmaseutteja vai millä nimikkeellä hyvänsä, jotka istuvat oman loossinsa takana ja antavat sen reseptilääkkeen ja selostavat tarkkaan, miten ne pitää ottaa ja kertovat muutenkin juurtajaksain. Melkein liikuttavaa.

Toki täälläkin on niitä, joihin törmäsi jo kotiseudun apteekeissa. Tympääntyneen näköisiä keski-ikäisiä, jotka lymyilivät toisiaan ja asiakkaita. Ennen vanhaan vielä kun ei ollut loosseja, vaan kaikki olivat sen yhden tiskin molemmin puolin tuupattuina, kuin sillit purkissa. Ehkä ne työolot kiristi. Ehkä ei. Ammatinvalintakysymyksiä.

12.2.2009

Jumitusta

Tarkoitus on vihertää

Pitäisi olla aivan jossain muualla, kuin koneella kökkimässä ja etsimässä vihreitä kuvia, vallankin kun sensuurin sormi deletoi suurimman osan.

Mutta kiitos
Elegialle ja kumpp. ideasta. Ensi kerralla jotain muuta, jahka tästä pääsen eteenpäin.

10.2.2009

Tukeva ote

Koin eilen taas ahaa!-elämyksen, jonka seurauksena huokasin helpotuksesta sen verran raskaasti, että kiristynyt vannekin löystyi, vaan ei tippunut. Johan minun pitäisi tähän ikään ehtineenä jo tietää, mistä milloinkin kiikastaa ja että niitä ankeita aikoja tulee ja menee elon tappiin saakka. Aika vaan menee niin kovaa vauhtia, ettei millään voinut muistaa, eikä tietää, että oli taas se aika kuukaudesta. Kun on tuulellakäypä, sitä on ja ailahtelee milloin mihinkin suuntaan.

Eilisestä piristyneenä päätin ottaa tänään tiukan niska-peese-otteen ja lähteä kaupungille. Ahisti kyllä pikkusen ajatus linja-automatkailusta (ei se ajelu, vaan se tunnelma), mutta koska vaihtoehtona oli kotipäivä jatai nämä samat maisemat ja kalliimmat hinnat, päätin ottaa riskin ja matkustaa. Vielä viime hetkellä jahkailin ja jumitin vaan naamakirjassa, mutta onneksi pääsin irti ja liikkeelle.

Ja kappas - jäin henkiin, vaikka rahaa menikin, kun latasin vielä sitä linkkarikorttiakin. Tällä viikolla pitää vielä mennä hammaslääkäriinkin. Vanha viisasteleva vaiva uudessa paikassa ts. hampaassa. Toivottavasti ottavat koko kiusankappaleen pois.

Aikalailla pakollisten käyntien jälkeen suuntasin nokkani takaisin kotiinpäin. Pieninä annoksina keskusta menee, mutta vain pieninä. Varsinkin näin arkipäivinä.

Hauskaa(ko) oli lähtiessä huomata, miten rannekello pyörii ranteessa ja farkkujen vyötä sai kiriä yhtä reikää pienemmälle. Vaikka ajat on olleet ankeat, sama "kuureilu" (vai miksi tätä nyt sanoisi) on jatkunut. Turha lapsus sattui tosin viikonloppuna, kun tarjolla (luetaan: tyrkyllä kiusaksi asti) oli irtokarkkeja ja mussutin ne naamaani kuin pieni possu. En ollut reiluun kuukauteen syönyt karkkia, niin oliko pakko syödä nytkään? Oli. Ja vähänkö sen jälkeen ällötti ja morkkistelin.

Puntari on silti näyttänyt hyviä lukemia, ainakin kun vertaan niitä joulunaikaiseen. Siihenhän se onkin hyvä verrata, niin johan motivoi jatkamaan.


Kuten huomaa, elämä voitti jälleen. Kjäh kjäh...

3.2.2009

Halpaa huvia


Helmikuu.

Mikään ei ole muuttunut tammikuusta. Kaikki on yhtä hyvin ja-tai huonosti. Välillä olen kuin tulisilla hiilillä, toisena hetkenä tuumailen ja jahkailen. Sunnuntaina itkin puhelimessa, vaikka kuinka purin hammasta. Mutta se helpotti. Kun sai sanoa ääneen, mikä mättää. Kun sai sen itkun pihalle.

Oma osansa on kyllä näillä aurinkoisilla pakkaspäivillä. Kyllä tämä tästä, vaikka välillä tuntuu, ettei.