30.6.2008

Ristiin rastiin Savoa ja Karjalaa

Pari päivää Joensuussa, hyvä tovi Savonlinnassa ja Juvalla, nyt Mikkelissä. Mikäs tässä kiertäessä. Paljon kaikenlaisia uusia paikkoja ja nähtävyyksiä. Täytyy vielä sulatella ja paremmalla aikaa palata kuvien ja muun höpinän kanssa.

Suomen kesä on ollut täällä Itä-Suomen suunnalla melkein parhaimmillaan, jos tykkää vähän auringosta ja pienistä sadekuuroista. Paino sanalla pienistä. Ukkonen jyrähteli eilen ihan vain nimeksi, vaikka pahemmalta näytti. Ei olla tarkoituksella menty auringon mukaan, mutta säät on kyllä suosinu.

Nämä kaupungit, joissa on vanha kunnon tori keskellä kaupunkia, on minusta ihan parasta! Väkisinkin tulee mieleen, miten paljon se vaikuttaisi entisen ja nykyisen kotikaupunkini viihtyisyyteen, jos siellä olisi kunnon tori. Okei, onhan Tampereella, ainakin sinne päin, mutta mitä tapahtuu esim. Keskustorilla?? Kysyn vaan. Loistava paikka, joka on nykyisellään, mitä on. Tietyllä reunalla haisee home ja kusi. Jei. Eipä sillä, että sillä nurkalla tahtoisi mitään torikahveja juodakaan, ehkä ne markkinat ovatkin ihan omiaan, saati juhlatelttailut. Mutta kun se kaupungin keskusta-alue voisi olla paljon viihtyisämpikin - onhan se taas nähty tälläkin reissulla.

Vielä kun pääsisi Porin suunnalle verestämään vanhoja muistoja ja katselemaan nykyistä menoa. Onneksi lomaa on vielä jäljellä. Piti Porvookin nähdä, mutta kannattaako sinne tietentahtoen mennä, jos siellä on se vesihässäkkä..? Täytyy tuumata vielä päivä, pari.

27.6.2008

Ex-Neiti Etsivä ja mokkulan arvoitus

Piti kirjoittamani vasta reissujen jälkeen pientä matkarapoa ja muita kuulumisia, mutta kuis kävi? Mies sai päähänsä hommata tämän nykyisen reissun alkajaisiksi mokkulan. Niin, heräsi kyllä kysymys, että kumpiko meistä on se nettiattikti... Olisin ihan hyvin pärjännyt ilmankin, mutta koska tämä nyt on mahdollista, niin mikä ettei. Nythän minua ei pidättele netistä enää mikään. On tämä nykyaika vaan merkillistä.

Ihan kokeilumielessä piti tulla klikkailemaan ja pian huomasin, että reissuun olisi kannattanut ottaa mukaan myös kortinlukija; saisi kuvia liitettyä kamerasta jo nyt. Täytyy palata kuvittamiseen sitten myöhemmin, jahka päästään kotiin asti. Vastahan tämä reissu alkoi.

Tähän mennessä tapahtunutta; vihkitodistus on saatu ja sormukset vaihdettu. Lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta yhtä sujuvasti sujui koko toimitus. Kaiken kaikkiaan meni vissiin viisi minuuttia. Suosittelen kumminkin lämpimästi, jos haluaa välttää sen hömpötyksen. Toki olisi voinut pitää pienimuotoiset juhlat, mutta ei nyt ajateltu sen kummempaa numeroa asiasta tehdä.

Laivalla oltiin kuluvalla viikolla ja sekin meni yllättävän kivuttomasti. Ihmisiä oli ihan tarpeeksi, mutta siltikään ei vastaan tullut sen suurempia verenpaineen nostattajia, känniääliöistä puhumattakaan. Toki muutamia hajahuomioita tein kanssamatkustajista, mutta eipä niistä tällä kertaa enempää. Tutuista naamoista mainittakoon yksi iskelmälaulaja, joka ei ollut esiintymässä, sekä yksi vanha työkaveri kotiseuduilta. Aika sattumaa sinänsä; ei olla vuosiin nähty ja nyt sitten bongasin hänet tax freen kassalta. Itse vasta menin hyllyjen kiilto silmissä.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu ja toi todellakin vaihtelua meidän arkeen ja lomaan, mutta ei noita reissuja kyllä kovin usein jaksaisi tehdä. Ei ainakaan selvinpäin. Nyt vain huomasin, että kyllä ne järvimaisemat on enemmän minun mieleen, kuin saaristo. Niitäkin oli kiva nähdä, mutta liika on liikaa.

Nyt sitten ollaan Pieksämäellä. Jahkailtiin vielä illalla muutamankin kaupungin välillä, mutta onneksi suunnattiin tänne. Suunta on vieläkin idemmäs, mutta nautitaan nyt ensin tästä kaupungista. Ilma on ollut mitä parhain - pelkkää aurinkoa ja ystävällisiä ihmisiä.

Terveisiä!

20.6.2008

Kapinen kettu ja palanut kitalaki

Nyt on tämän juhannuksen pakollinen makkara paistettu ja syöty. Sateessa, mutta kumminkin. Ei ole ollut oikein vara valita ilmoja. Ukkosesta odotin kyllä pahempaa, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä. Kunhan ei ensi viikon laivareissulle satu.

Aamulla kun mentiin torille, nähtiin valtatien varressa kettu. Siinä se seistä nökötti ja katseli vähäistä juhannusliikennettä. Tai haisteli jänisten jälkiä. Tai jotain. Kenties oli aamupalalla. Enpä ole ennen nähnyt kettua niin läheltä, enkä varsinkaan niin ruman näköistä. Muistikuva tuuheahäntäisestä ketusta koki kyllä kolauksen. Jäi vähän paha mieli. Muutama vuosi sitten näin edellisen asunnon takapihalla menevän polun varrella ketun ja sillä sentään oli tuuheaakin tuuheampi häntä.

Aamu alkoi kyllä muuten hyvin. Aamulehden liitteessä oli juttua Duudsoneista. Tässä päivänä eräänä löysin kaupasta myös 1. Tuotantokauden dvd:n. Näin se homma etenee. Myyjä hämmensi kysymällä, laitetaanko pakettiin ja muistutti, että dvd on sitten tarkoitettu yli 15 -vuotiaille. Juuei, ihan itelle se vaan tulee...

Olkoon ilmat mitä hyvänsä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että seuraavat kolme viikkoa olen lomalla. Suuria suunnitelmia ei ole, ellei lasketa mukaan niitä paria juttua, joista olen jo jauhanut muutaman kerran. Jos nyt kerrankin saisi ladattua akkuja ihan vaan lomailemalla ja olemalla, tekemällä niitä pieniä asioita, joista tulee itselle hyvä mieli. Ei siihen paljon tarvita, eikä varsinkaan suuria rahasummia. Sadepäiviä ja hyviä kirjoja, niin johan mieli tokenee ja työasiat unohtuu.

Joku voisi sanoa minua laiskaksi ja itsekkääksi, mutta taidan olla vähän mukavuudenhaluinen.

15.6.2008

Duudsonit ja me

Mitä tarvitaan hauskaan perjantai-iltaan, jotta tämäkin emäntä pysyy erossa tietokoneelta? Saati baareista (joka tosin on helpoin rasti pysyä poissa). Duudsonit, totta kai!

Kiitos Nelosen, joka pojanviikareiden ohjelmaa näytti "parhaaseen katseluaikaan". Muutaman kerran kyllä kävi mielessä, että missä komerossa meitä on pidetty, koska vasta nyt alettiin katsoa poikain ohjelmia ja muutenkin perehtyä aiheeseen. Me ollaan ihan myytyjä, mies ja minä. Toki nimensä on tuttu vuosien takaa, mutta joskus viimeksi niiden oltua ohjelmistossa taisivat tehdä temppujaan niin myöhään, että tässä huushollissa nukuttiin. Nyt meistä on tullut pienen pieniä faneja. Kylkikyljessä istuttiin sohvalla ja nauraa räkätettiin. Mitä siitä, että pahaa teki aina silloin tällöin ja myötähäpeän määrää on vaikea sanoin kuvailla. Niissä vaan on se jokin, unohtamatta ollenkaan sitä porsasta!

Koska Nelosen anti loppui taas tällä erää, piti hommata Duudsonit Elokuva ja haku on vielä päällä, josko niitä bokseja jostain. Katsottiin tänään ko. dvd, mutta paljosta materiaalista johtuen säästettiin vielä vähän ekstroja toisellekin päivälle. Lomalla pitäisi muutama muukin dvd hyllystä katsoa.

Täytyy jatkaa ilmoitusluonteisten korttien väkertelyä. Pitää kuulemma sittenkin miehen muutamalle sukulaiselle ja kaverille lähettää. Omalla vastuulla, sanoin minä. En taida olla ihanneminiän roolissa.

14.6.2008

Satamasta satamaan

Kävisikö sellainen vaihtokauppa, että sataisi nyt seuraavatkin päivät, jotta sitten lomalla olisi paremmat kelit. On sen verran ainutlaatuinen kesä, että minulla on muutaman viikon lepoloma. Maltan tuskin odottaa. Muutenkin lomasta tuppaa tulemaan vähän erilainen. Jännittävä.

Sen lisäksi, että päätettiin hypätä vihkisatamaan, mies sai houkuteltua minut pienelle reissulle, johon tarvitaan laivamatka. Tiedän siinä olevan monta ja monenlaista riskiä, mutta jos vaihtoehtona on satojen kilometrien maantieajo, toki kallistuin vähän erilaisempaan. En ole vuosikausiin ollut laivalla, joten ehkä nyt oli hyvä syy. Aika näyttää, miten siitä selvittiin.

Kävin yksin ja yhdessä katsomassa tulevia sormuksia. Arvatenkin tarjolla oli rinkulaa laidasta laitaan, hintahaitari aika mahtava. Mutta koska tiesin suurinpiirtein minkälaista haen ja mitä voisin maksaa, oli valinta loppujen lopuksi helppo. Pienestä liikkeestä saatiin sormukset molemmille samalla hinnalla, jolla olisi saanut ketjuliikkeestä vain yhden, jos sitäkään. Itse tykästyin sormukseen heti. Sopivan yksinkertainen, mutta jotain eloa pinnalla, kelta- ja valkokultaa.

Ilmoitusluonteisia kortteja tein tämän päivän ihan käsipelillä. Nyt vaan odotellaan, että päivät kuluu ja h-hetki on ohi ja askel käy postilaatikon kautta. Kotiväki saakoon kortin ensin, loput ehtii kyllä. Vihkipäivästä seuraavana päivänä noustaankin sitten laivaan ja katsotaan, mihin matka vie.

10.6.2008

Napakymppipäivä

Tilanne kun on mikä on, olen joutunut vähän pakosta haahuilemaan joillakin hääsivuilla. Ensin ihan tiedon saannin takia, mutta myös mielenkiinnosta.

Kuinka mukavaa ja helpottavaa on lukea ihmisten kokemuksista ja suunnitelmista - ja samalla huokasta helpotuksesta, että onneksi meidän ei tarvitse käydä läpi sitä samaa kaavaa, minkä (kaiken sen lukemani perusteella) suurin osa ihmisistä valitsee; kirkkohäät ja kaikki se - anteeksi vain, mutta minun mielestäni häähössötys, mitä siihen "kuuluu". Täytyy olla vain tyytyväinen, että konsteja vihkimiseen on muitakin.

Toki jokainen taaplaa tyylillään, myös me. Ja meitä samanmoisia näköjään riittää; jo keskustelupalstojen perusteella. Jopa tässä kaupungissa on yhtä hoopo pariskunta kuin me, koska olivat valinneet saman vihkipäivän. Kun lukee niitä "perusteluja", miksi parit ovat päätyneet vihille ihan jossain muualla, kuin kirkossa, tulee vastaan aika paljon ihan samoja syitä ja selityksiä, kuin meillä. En ole koskaan kuvitellut meneväni kirkossa naimisiin ja vielä hääpuvussa. Hah!

Odottakaas, kun lopetan nauramisen.


Mielenkiinnolla olen lukenut myös kokemuksia siitä, mitä tapahtuu häiden jälkeen, jos ja kun tieto leviää. Mutta toisaalta; entäs sitten? Kahden ihmisen välisestä asiasta kumminkin on kyse. Meidän tapauksessa tosin aika moni voi yllättyä ja jopa hämmästyen järkyttyä, mutta kannattaako sitä vielä murehtia, jos koskaan. Saavat muutamat sukulaiset ja muut pohtimista, että "nyt se on varmaan raksaana, ei ne muuten naimisiin menis".

Välillä on töissä vaikea pitää suu kiinni, kun muutamat hehkuttaa tulevan kesän (lasten, sukulaisten jne.) häistä ja vallankin siitä hössötyksestä. Tietäisivätpä, mitä ajattelen ja työstän koko ajan.

Huomaan taas olevani aika ääripään ihminen, mutta ainakin teen, niin kuin haluan.
Halutaan. Eh. Onneksi ollaan oltu miehen kanssa samaa mieltä edelleen näistä kuvioista, niin asioiden hoito on ollut helppoa , kunhan vauhtiin päästiin. Mies päätti päivämäärän ja kellonajan, minä olisin vielä jahkaillut ja viilaillut, mutta hyvä näin. Onhan tästä höpisty jo vuosia sitten, mutta nyt vasta "vakavasti". Karkausvuodella ja verhokankaalla, jota en saanut, voi olla asian kanssa jotain tekemistä - taikka sitten ei. Hyvä tekosyy tarpeen tullen, tai yksi niistä muutamista.

Sitä olen tuumaillut, että jahka tilaisuus on ohitse, voisin postittaa kotiin kortin, mistä viesti toivottavasti menee perille. Vähän myöhemmin loput. Annetaan ensin vanhempien sulattaa asiaa. Sen verran olen askarteluja suunnitellut, koska kai sitä nyt jotenkin pitäisi ainakin joillekin ilmoittaa tapahtuneesta. Tylsä tekstiviesti on poissuljettu. Kotiväki voi ehkä vähän järkyttyä, pahoin pelkään toivoen parasta, mutta toivon, ettei ne saa mitään kohtausta. Jotenkin uskoisin niinkin, heidät tuntien, että tuntevat helpotusta tästä ratkaisusta ja, ettei mitään suuria hääjuhlia tule. Pääsevät hekin pälkähästä. Taidan vetääkin tuosta narusta, jos joudun tilille tekosesta.

Tässä taannoin rohkeudenpuuskassani mainitsin äitille, että ollaan vähän mietitty testamenttiasioita sun muita vaihtoehtoja ja saatiin silloin kannatusta, että "onpa järkeviä miettimisiä, jatkakaa!". Käskivät vielä miettiä ja jäivät varmasti siihen uskoon, että lakimiehen juttusille tässä ollaan menossa. Juuei. Nyt myöhemmin olen vähän "pelännyt", että äiti esittää puhelimessa kysymyksiä aiheesta tyyliin, joko me ollaan päätetty tai tehty asian eteen jotakin. Voi olla, että voisin lipsauttaa.

Toiveissa piipahti, että olisin saanut vihkijäksi yhden vanhan kaverini, mutta koska vuodet on vierittäneet meitä niin kauaksi, oli ehkä viisainta olla ottamatta yhteyttä. Ehkä joskus myöhemmin.

Muutama juttu on vielä vaiheessa, kuten sormusten löytäminen. Vaateongelmasta en viitsi edes mainita. Huolettaa vaan, että mahtaako mistään löytyä timantitonta vihkisormusta. Vai liekö niillä kihlasormus -nimellä kulkevilla rinkuloilla suurtakaan eroa. Sepä selviää myöhemmin, kunhan kauppaan asti pääsen. Nyt ei voi soittaa äitille ja kysyä neuvoa.

Haluan mahdollisimman yksinkertaisen ja käytännöllisen ilman mitään kiviä ja timantteja. Niitä pitävät ihan eri morsmaikut. Näillä käsillä pitää vielä pystyä tekemään töitä ja talvella pitämään vanttuita. Sitä paitsi, miksi laittaa satoja euroja yhteen/kahteen (ei meillä mitään kihloja edes ole) sormukseen. Mieskään kun ei työnsä takia voi sitä edes pitää.

Ai, niin. Mahdanko olla itsenäinen vai itsepäinen, kun pidän oman sukunimeni. Asiasta ei kovin paljon edes keskusteltu, kun ei tarvinnut.

Tämä teksti tuntuu kyllä aivan pöhkölle minun kirjoittamaksi. Enpä olisi koskaan uskonut, että näitä edes mietin! No, vielä on aikaa miettiä vielä vähän lisää. Mietintämyssyyn tuli nyt uutena mm. pippalot, josko ne täytyisi järjestää. Vintti, malttia! En uskalla luvata mitään. Katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan...

8.6.2008

Ähky pelkästä sanojen syönnistä

Otsikko kertonee jo kaiken, miten kesäkuun alku on sujunut. Olen kuulunut - ja kuulun niihin, jotka toteavat suureen ääneen milloin mistäkin, että en ikinä...

Olen kääntänyt kelkkani niin monta kertaa, etten pysy enää laskuissa mukana. Onhan niitä toki tullut pään ja mielen kääntymisiä muitakin menneinä vuosina, mutta nämä viime aikaiset tapahtumat on kyllä sieltä vakavimmasta päästä. Vakavimmasta sillä mittarilla, miten olen aina paasannut, etten esim. ikinä kyllä laita hametta julkisille paikoille tai, että minähän en naimisiin mene. Nyt joutunen syömään, jos en hatullista sitä itteään, niin ainakin sanani.

Joku aika sitten tuumailin vaatekomerossa häärättyäni, että mitä pirskattia. Niin paljon käyttämättömiä puseroita; vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei ne mahdu päälle. Tai mahtuisivat, jos en välittäisi miltä ne näyttävät tässä kropassa. Sen verran minussa on edelleen sitä realisti pessimistiä, etten ihan mitä vaan laita päälleni, kun ovesta ulos lähden. En vaan pysty, enkä kykene. Siispä ne nippanappa-paidat sinne hyllylle jäivätkin, odottamaan parempaa aikaa - tai ainakin sitä aikaa, jolloin käyn ne läpi ja kuskaan UFFin laatikkoon.

Hameen kohdalla koin tiinamaisen herätyksen. Vaikka sääret on väärät, eikä värityskään ole kesäisen ruskea ja muutenkin jalat on tehty housuja varten, päätin ottaa riskin ja laittaa hameen päälle tässä päivänä eräänä. Ja kappas! selvisin työpäivästä, vaikka vähän tiukkaa teki, jos olen rehellinen.

Toinen, vähän isompi asia on se seuraava askel tässä parisuhteessa. Tai oikeastaan se on harppaus. Tarvittavat paperit on nyt tulostettu, mutta jatko on vielä hitusen työn alla. Mitä pienempää ja hiljaisempaa, sen parempaa.