Aamulypsytön viikko
Olen vähän rästissä. Lukemattomia lehtiä on taas keittiön pöydän kulma täynnä ja lukemattomia blogeja on, noh, lukemattomia. Tekemättömiä kotihommia en edes mieti. Kaikki ajallaan...
Onneksi readeri selvensi, mitä tuolla toisaalla on tapahtunut sillä aikaa, kun itse ei ihan joka päivä ehdi eikä jaksa lukea suosikkeja. Valitettavaa.
Toisaalta taas aika ymmärrettävää ja rohkeaa. Laittaa pillit pussiin ja lopettaa. Ellei sitten aloita uudestaan, toisena, toisaalla. Mikä sekin on käynyt kyllä mielessä myös itsellä.
Lopettaa en osaa, enkä halua, mutta koska niin paljon "tuttuja" jo tätä lukee, se jotenkin hassulla tavalla estää kirjoittamasta kuitenkaan ihan kaikesta, mitä mielessä liikkuu. On estänyt jo pidemmän aikaa. Tarkoitan vuosissa. Erityisesti tämä syksy on ollut sellaista aikaa ja tapahtumien sekamelskaa, että pitäisi päästä purkamaan, mutta kun ei se oikein käy. Täpinöin sitten itsekseni ja purskahtelen välillä ihan holtittomasti. Kaikki kuitenkin vallan hyvässä mielessä. Sepä se.
En ole antanut sen enempää häiritä, vaan olen pitäytynyt sitten kirjoittamasta niistä asioista, mitkä on mahdollisten väärinymmärrysten takia parempi pitää omassa päässä. Mitä sitä suotta suurennella ja aiheuttaa missään suunnassa pahaa mieltä, parempi jaaritella vain höpö höpöä ja vähän rivien välistä, joka sekin on kyllä aika ärsyttävää.
aloittaa alusta puhtaalta sivulta.
Tätäkin ajatusmössöä olen nyt yrittänyt kirjoittaa monta varttia, eikä tämä tästä etene kovinkaan asiallisesti eikä järkevästi. Paras siis laittaa tältä illalta näppis kiinni ja olla niin kuin en olisikaan mitään kirjoittanut.
Täysin anonyyminä olisin kirjoittanut jo eka kappaleessa, mistä kenkä puristaa tai miksi pipo ei kiristä.
Äh!
5 kommenttia:
Paljon oli samaa ajatusta mitä minunkin päässäni liikkuu, ei voi kirjoittaa blogiin sellaisia mitä tekisi mieli, tai voi mutta en viitsi, haluan jotain pitää piilossa. En myöskään suosittele lopettamista, eihän sellainen sovi ;-)))
En minä hävinnyt heippoja sanomatta. Niiden yhteydessä kerroin myös, etten täysin katoa :)
Ja selostin syitä katoamiselle jne. Mutta en kyllä jättänyt sitä pitkäksi aikaa näkyville... Mikä on - myönnän kyllä - epäreilua, kun eiväthän kaikki ehdi ja jaksa jatkuvasti istua koneen äärellä vahtaamassa mitä oikkuja kukin saa.
Mutta tämä päätös ja sitä seurannut teko on tuntunut tosi hyvältä. Mymskänä olo on ollut jo pitkään pelkkä painolasti, ja blogikin oli mennyt ihan väärään suuntaan. Muita vaihtoehtoja ei oikein ollut kuin tämä.
Tia,
sepä se, haluaisi, muttei voi, kun ei kehtaa. Aikamoinen ympyrä :)
Ja joo, en ihan kiusallanikaan LOPETA.
Mymskä,
sori, ei ollut tarkoitus yhdistää kaksi eri asiaa yhdeksi; tehdä Mymskät ja kadota ilman heippoja oli minun ajatuksissa kaksi täysin erillistä tapahtumaa. Ehkä sen lukeekin just noin, niinko sie, väärin, kun hätäpäissäni kirjoitin. Se väärinymmärryksen vaara.
Oikkunsa meillä on jokaisella, nou hätä :)
Haluaisin uskoa, että lopettaminen tuntuu hyvältä, mutten sitä omalle kohalleni halua enkä usko sen toimivan.
No, sinun blogisi onkin vähän erilainen kuin T&T oli. Minä vein sen leikin ilmeisesti liian pitkälle, kun se niin ahdisti.
Tuota samaa minäkin pyörittelin aika ajoin päässäni. Mieli teki kirjoittaa vaikka mistä, mutta sitten en kuitenkaan kehdannut/uskaltanut tai jotakin sellaista. Eniten rassasi se, että jotkut tutut lukivat blogiani salaa. Se oli ajoittain jopa ahdistavaa. Heinäkuussa elämäni muuttui ja sen myötä blogien lopettaminen tuntui luontevalta. En ole katunut. Lopettamisesta olen saanut nootteja sieltä täältä, mutta siitä viis veisaan. Kukin tekee omat ratkaisunsa.
Lähetä kommentti