Viime tingassa

Luovutan. Kaivoin kaapin perältä Finrexinin, villasukat ja kaulahuivin. Nämä siis kaiken muun lisäksi. Lääkitys jäi vähän viime tippaan ja yhtenä tärkeänä hetkenä kokonaan pois, koska on aikoja ja tilanteita, jolloin ei sitä lääkepaukkua vaan voi ottaa - valitettavasti. Myöhemmin se on jo myöhäistä, kuten nyt.

Toki ajoitus on mitä parhain; olenhan lomalla ja onni onnettomuudessa on, että lomaa on vielä hetken jäljellä. Aikaa ja tahtoa ei silti olisi sairastella. Vielä pitäisi päästä käymään Ikeassa ja muutamalla kirpputorilla, teatterista puhumattakaan. Noh, itseäni voin syyttää, että menin ja vilustuin.

Kämmekkäät olen jo vienyt töihin, villasukat varmaan seuraavaksi. Odotan sitä aamua, kun voin hipsiä käytävällä villasukissa.

Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että kaulahuivit kuuluvat pihalle, ei sisätiloihin. Kappas, kappas hej, olen siinäkin tänä syksynä muuttamassa mieltäni ja ostin taannoin ensimmäisen "asustehuivini". Hah. Ei kukaan kiellä pitämästä sitä myös ulkona, mutta omassa naurettavan pienessä huivikokoelmassa on jo ulkohuiveja ihan nokko. Senkin sisähuivin jouduin ostamaan syystä, että parissa uudessa puserossa on niin laaja kaula-aukko, että jotain ne kaipasivat. Hätä se keinot keksii, kun meinaa tulla vilu puserosta sisään.

Ärsyttää vaan, että nyt sorruin itse siihen huiviporukkaan, jota näkee joka puolella. Legginsejä en sentään aio päälleni pukea, joten siinä mielessä tilanne ei ole ollenkaan niin huolestuttava. Enkä omista käsikoukkukäsilaukkua.

Mökkiviikonloput alkavat vedellä viimeisiä - tai vetivät jo. Epäsäännöllisen säännöllisiä käyntejä aiotaan sinne tehdä, mutta tuleva talvi pitää yrittää malttaa olla kotosalla (ja katsella taas näitä seiniä sillä silmällä).

Syksy on hetken aikaa mitä hienoin vuodenaika, mutta kun se repii puut paljaaksi ja kukkapenkit ovat kaikkea muuta kuin hehkeässä kunnossa, sitä toivoo, että tulisi pian talvi, joka peittäisi kaiken, ja sitä myöten uusi kesä. Kesämökki on kesämökki.

Niin paljon jäi tekemättä ja laittamatta, mutta lohduttaudun sillä, että talvi on aika lyhyt. Pari rakennusta pitäisi uusia kokonaan, yhtä uutta rakennelmaa mies on työstänyt viimeiset viikot ja ulkoinen ja sisäsisustus ovat koko ajan työn alla. Pitäisi vain malttaa...

Onneksi tässä on tulevat viikonloput ja vähän arkikin ohjelmaa täynnä, niin saa ajatuksia pois mökkeilystä. Oma parvekekin pitäisi laittaa syys- tai paremminkin talvikuntoon, eikä vain jahkailla ja kauhistella ikkunan takaa.

Kaikki aikanaan, kaikella aikansa.