YYA-sopimus vm. 2010

Piti kirjoittaa joulupukille avoin kirje, mutta muistin, että onhan minulla tämäkin blogi. Se siitä avoimuudesta.

Kautta blogihistorian(i) on tullut todettua, että sitten kun menee hyvin eikä ole mitään suurempaa ja oikeasti valittamisen aihetta, myös merkintöjen määrä vähenee huomattavasti. Tai minä ainakin huomaan, että istun enää harvemmin tämän blogin äärellä, koska kaikki sanottava, minkä pystyy ääneen sanomaan, on sanottu jo muualla ja/tai muilla konstein (esim. Fb ja kuvablogi).

Nytkin hätkähdin, kun näin Natinan seinällä, että olin päivittänyt viimeksi viitisen viikkoa sitten. Mitäh? Onko tässä taas kulunut viisi viikkoa ihan täpinöidessä ja hurlumheissä? On.

Työpaikan pikkujoulut oli ja meni ja hyvin menikin. Teatteriesitys oli yksi parhaita, jonka olen nähnyt. Olisin mennyt ensi vuonna uudelleen, mutta tarjoavat vain peruutuspaikkoja, joten voi olla, että menemättä jää. Jatkoille lähdettiin pienellä porukalla paikkaan, joka sekin oli vielä silloin minulle uusi tuttavuus (nyt siellä on tullut istuttua iltaa jo toistamiseen). Väki väheni pitkin iltaa, mutta siinä vaiheessa kun meitä oli enää pöydässä trion verran, olisin voinut itkeä pelkästä liikutuksesta, en laskuhumalasta. Jossakin seurassa vaan viihtyy ja on ihan höttösissä. Toiset ovat energiasyöppöjä, toiset antavat virtaa tietämättään.

Samalla trio-kokoonpanolla + yhdellä vahvistuksella olin perjantaina liikenteessä ja sain taas aimo annoksen lisäpontta loppuvuodelle. Harvinainen tilanne ollut tänä vuonna, että vietän mielelläni myös vapaa-aikaa työkavereiden kanssa. Se taas kertoo siitä, että porukasta on erottuneet helmet. Tässä kohtaa pitää miettiä, että kiinnynkö vaan joihinkin ihmisiin eri tavalla ja eri määrällä. Siihen taas vaikuttaa mm. se, miten minuun suhtaudutaan ja miten hyvin tai huonosti ollaan samalla aaltopituudella. Noiden kanssa natsaa aika hyvin. Olen huomannut.

Yhdelle kaverilleni totesin eilen, että olen nyt urani huipulla henkisesti. Nyt teen niitä töitä, joista tykkään ja sellaisessa ympäristössä ja sellaisessa porukassa, että en voi valittaa. Päinvastoin. Olen sen muutamaan kertaan töissä sanonutkin joillekin päin naamaa. Täysin aiheesta. Jos joskus valitan, ne aiheet ja syyt tulevat ulkopuolelta (yhteistyötahoilta, harvemmin työyhteisöstä, ainakaan siitä lähimmästä).

Tikulla silmään, jos vanhaa aikaa muistelee, mutta onhan se aika verrannollinen tähän nykyiseen menoon. Ja se, miten minut on nyt otettu työporukkaan mukaan. Ihan eri tavalla. Välillä nuo kaksi helmeä huomioi ja huolehtii niin paljon myös minun työhyvinvoinnista, että olen vaarassa liikuttua. Ystävyys, yhteistoiminta ja avunanto toimivat käytännössä aika hyvin.

Pidän tässä pienen joululoman töistä. Se tuli vähän niin kuin pakkosaumaan, mutta kai sen kestää. Vähän se kirpaisee ja ahistaa senkin takia, että töihinpaluupäivänä voin kuvitella töiden määrän olevan aika hulppea. Sain toivotettua Suosikkikuskillekin hyvät joulunpyhät, joten mitään taakkoja ei liene kannettavana. Välipäivinä on ohjelmaa ja aikaa ollakin vaan. Uutta vuotta odotellessa.

Kaikesta huolimatta; hyvää joulunaikaa vähän joka suunnalle.
Nauttikaa, kukin tavallanne loppuvuodesta.