Ei sunkhaan sole niin vaikeata
Onhan sitä joulumieltä saanut etsiä, kun ulkona on ollut ylipitkä syksy -ja vielä tympeimmästä päästä. Iloinen yllätys oli löytää parikin joulumielenkohentajaa täältä. Kiitos Unalle ja Marja-Leenalle. Tavoilleni uskollisena kiitän ja niiaan syvästi, mutten laita sitä eteenpäin, koska. On vain niin hankalaa erotella yhtään ketään missään mistään. Lähettelen lämpimiä ajatuksia joka päivä ympäri ämpäri, tuntekoon jokainen pistoksen poskessaan, jos haluaa.
Märkä syksy taitaa tässä lähiaikoina muuttaa vähän muotoaan; hitaasti, mutta varmasti. Lunta on sadellut koko päivän ja mitä otsikoita on uskominen, pakkasia on toiveissa jo ensi viikosta. Voin taputtaa pieniä käsiä yhteen ja vääntää hymyä vaikka väkisin.
Aikani jahkailtua otin sittenkin oman nurkkaukseni kirpputorilta. Vähän niin kuin koemielessä, että miten Tampereella kirppiskansa kohtelee tavaroita ja kuinka moni menee kassan kautta. Ei sillä, että olisin yhtään ennakkoluuloinen, mutta olen vain lukenut liikaa yleisönosastoja ja seurannut livetilanteita. Ahistuu siinä vähemmästäkin.
Enemmän meinasi ahistuttaa, kun kävin omia kaappeja läpi. Vaikka säännöllisen epäsäännöllisesti niitä aina käynkin lävitse, aina sitä ylimääräistä näyttää olevan. Koskahan pääsisin niistä lopullisesti eroon (siis oman käden kautta ja omasta halusta).
Katsoin eilen pitkästä aikaa Lumikit. Edellisen kerran näin sen telkkarista silloin 80-luvulla ja kyllähän se teki vaikutuksen. Olin tallentanut sen vajaa vuosi sitten, mutta nyt vasta otin aikani ja paikkani. Vähän harmittaa, etten marraskuussa ottanut asiaksi ja mennyt katsomaan sitä Teatteri Tapioon, kun kerta ilmoituksia esityksestä näin. Nyt se taitaa olla myöhäistä.
Tulevana viikonloppuna sopii olla hyvät kelit niin ulkona kuin omassa päässäkin, koska olen suunnitellut käyväni vaikka missä. Paino kuitenkin sanalla suunnitellut. Olen kirjannut kalenteriin pitkin matkaa tapahtumia ja muita ja nyt on h-hetket koittamassa. Keskustorillakin avautuu taas Joulutori ja se jos mikä piristää kyseistä aluetta.
Suomen kielihän on paikkapaikoin vähän hankalaa, jos siitä tehdään hankala. Siitä on monta monituista esimerkkiä kuluneeltakin syksyltä. Niinkuin niin kuin. Niinko. Terveisiä vaan Anulle, joka sai taas minun kielioppini sekaisin. Minua kuitenkin helpottaa, kun osaan persoonapronominit; mie, sie, se/tuo - me(t), te(t), ne/nuo. Molen, solet, son - molema, toletta, nuotton. Variaatioita unohtamatta.
Eikä lappalaista rekkakuskia, Mauria.
Älä syytä itseäsi, jos et ymmärrä minua tai saa selvää puheistani.
8 kommenttia:
Kääk! Etten vaan aiheuttanut unetonta yötä eilisellä kysymykselläni. Mitenkäs muuten tuo paikkapaikoin..? Minä kirjoittaisin erikseen. Suomi taitaa olla maailman vaikein kieli, kun edes suomalaiset eivät hallitse sitä! =D
Se täytyy kyllä sanoa, että nuo molet ja solet ovat tosi hauskoja!!! Meillä sanotaan: mää, sää, oon, oot, ollaan, ootte,..
Tuota Lumikit on jäänyt minulta näkemättä. Harmi. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.
Anu,
ei ole kuule pelkoa, että unettomia öitä kärsisin. Aina jossain vaiheessa se uni tullee :)
Mie taas kirjottaisin senki yhteen :)
Ehkä meän kieli luettuna on hauskaa, mutta kyllä se jopa omaan korvaan joskus särähtää..
..senki.. = paikkapaikoin :D
Kyllä olisi meidänkin komeroissa siivoamisen varaa, vaan koskahan viitsisi tehdä, ehkä keväällä, ollaan sovittu miniän kanssa yhteisestä pöydästä tai he menevät pojan kanssa myymään.
Erilaiset murresanat ovat hauskoja monet ihan outoja, huuli pyöreänä luen ;-)
Ai vitsi, Maurin tarina alko kiinnostaa. Joskus toivon että mulla olis telkkari, mutta hyvin tosi harvoin. Jaksuja Tinkuus pimeänkin keskelle!
Raportoithan sitten, miten Tampesterin kirpparilla käy! Toivottelen hyviä kelejä sekä päähäsi että maahan ;)
Tia,
hiljaa hyvä tullee.. pikkuhiljaa kun käy kaappeja ja laatikoita läpi, niin ei tunnu niin isolta urakalta.
Tähän samaan syssyyn olisi sormia syyhynnyt mennä kotikotiin penkomaan ja järjestelemään kaappeja, mutta turhan pitkä matka :)
Satu,
et tarvi telkkaria löytääkses Mauria ;) Juutuubissa on Lapinmies-sketsipätkiä monta osaa, ja toivottavasti pian Rekkakuskinkin ominaisuudessa.
Kiitos - nyt alkaa taas helpottaa. Ei tarvittu kuin monta astetta pakkasta, vähän lunta ja pikkunen auringonpaiste. Mie jaksan taas.
Toivottavasti sullaki työ- ja muut kuviot on hyvällä tolalla.
Elegia,
kiitos, taitaa olla nyt niin hyvä vire, että voisin vaikka ohimennen raportoidakin :)
Voi hyvin sieki siellä kauukana!
Tänään en enää uskalla tubettaa, niiden parissa aika kiitää niin luvattoman nopeasti, mutta joku ilta vielä kehitän kivan maratonin itselleni :) Kiitos vinkistä! Joo aurinkoa on nyt näkynyt pariinkin otteeseen muutaman viikon sisään, aika maaginen kokemus! Kuten tiedätkin, niin hyvällä tolalla mulla ei ole kuin fiilis ja yhdenmiehenshow. :D Mutta se tuntuu riittävän tosi hyvin.
Lähetä kommentti