25.11.2009

Sujuvahkoa arkea

Otin tänään vähän takapakkia eilisen vastapainoksi. Eilen nimittäin heräsin miehen kellonsoittoon ennen kukonlaulua ja käytin tilanteen hyväksi nousemalla ylös. Uni loppui kuin seinään, toisin kuin töihin menevällä, mutta sainpa ainakin loistavan alun päivälle tehdä kotihommia.

Sään synkkyydestä johtuen aikaistin myös valohärpäkkeiden esillelaittamista. Kuvan maljakko on tosin ollut jo syksystä asti keittiössä, mutta koska tein täällä vähän muutoksia, löysi se tästä konepöydältä paikkansa, kun sen siihen kerta laitoin. Tammikuussa tulen katumaan, kun on kerättävä valot pois ja on taas totuttava hämärään nurkkaukseen.

Tämä on taas niin tätä, että kun on aikaa katsella kotona ympärilleen, sitä näkee ja keksii kaikenlaista, mitä pitäisi korjata, muuttaa ja hommata. Osaan pystyn ja kykenen itse vaikuttamaan; esim. eilen vaihdoin vessanoveen kyltin, joka sekin on odottanut vuoroaan kolmatta vuotta. Ei tässä turhia hötkyillä. Tiedä sitten, onko nuo merkitsemiset vanhuutta vai vieraita varten, mutta jotenkin ne kuuluvat tähän kalustukseen. Vielä jos pystyisi triplaamaan äänieristykset tässä kerrostalossa, niin olisin lähellä onneni huippua.

Harmittaa, että Jyväskylän Joulumarkkinat sattuu olemaan just nyt viikonloppuna, eikä veronpalautusten jälkeen. Tai jos olisin tiennyt niistä vähän aikaisemmin, olisi voinut sumplia viikonloppureissun Jyväskylään. Nyt iskee piheys ja järki päälle ja hyvä tilaisuus menee ohi. Ensi vuonna pitää kirjata ylös vähän paremmin kaikenmaailman tapahtumia ja messuloita. Mies pitää huolen epäsäännöllisen säännöllisesti muistuttaessaan näistä. Olen luvannut harkita. Pääsisin kuvaamaan niitä Jyväskylän valoja, jos hyvin käy.

Nauratti vähän, kun luin summittaisesti aikaisempia merkintöjä. Siitä miten innoissani olin syksyn työkuvioista - ja miten nopeasti ne muuttuivat. Vaan eipä tiennyt tyttö... miten totuus on tarua ihmeellisempi ja käytäntö toista, mutta tulipa testattua ja koettua. Nyt on vuorossa taas uudet suunnitelmat ja katiskat. Sitä ennen jatkan tätä huushollaamista ja omien akkujen latailua, kun ei aurinkokaan sitä tee.

7 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Meikäläinen odotti innolla täällä Jyväskylässä olevia Joulumarkkinoita ja mitenkäs sitten kävikään...? Joudun olemaan viikonloppuna töissä aamusta iltaan - tai paremminkin yöhön asti. Jurppii niin perhanasti!!! =(

Tinka kirjoitti...

Anu,
no, höh, mitä tuuria.
Ens vuonna parempi :) - toivotaan.

Tiina kirjoitti...

"Tammikuussa tulen katumaan, kun on kerättävä valot pois ja on taas totuttava hämärään nurkkaukseen."
Ai miten niin on? Kuka käskee?

Tinka kirjoitti...

Tiina,
ei kukaan käske, mutta olen tässäkin sitä vanhaa koulukuntaa, joka riisuu härpäkkeet loppiaisena pois.

Tosin, olen jo korjannut tuon ko. asian ja laitoin pöytälampun vasemmalle puolelle. Nyt näkee tehäkin jotain :)

Olitpa sie myöhään liikkeellä, jos tuo klonaika pittää paikkansa :o - ja miksei pitäis; ite olen täällä asentanu.

Una kirjoitti...

Blogissani olisi muuten siulle jotakin. =)

Tiina kirjoitti...

Joo, kyllä se kellonaika piti paikkansa. Mulla oli siihen joku selityskin, mutta en enää muista... Ai niin, siis purin muuttolaatikoita aika myöhään! :D

Marja-Leena kirjoitti...

Nyt sitten joulumieltä herättelemään!
Haepa lisää blogistani!