14.12.2009

Kaikkea hyvää

Päässä soi jostain syystä Martti Servo, vaikken saakaan sanoista selvää enkä saa kiinni kappaletta. Liekö sitä edes olemassa muualla kuin omien korvien välissä. Tunnelma vaan sopii tähän hetkeen ja koko päivään, mitä tässä nyt on ehtinyt haahuilla. Leppoista oloa ja raitista ilmaa. Pakkasta tänään jo reilut kymmenen ja koko päivän.

Viikonloppu hurahti ja tämä tätsy siinä samalla. "Löysin" tässä taannoin vanhan käsityökorini vaatehuoneen ylähyllyltä, joten olen saanut aikani kulumaan vallan hyvin käymällä sen sisältöä taas läpi. Lähinnä nyt kuluttanut vanhoja villalankakeriä. Nuorempana kudoin aina syksyllä yhden villapuseron, mutta nyt en edes kuvittele sen sortin urakkaa. En jaksa keskittyä, saati, että mielenkiinto riittäisi niin pitkään projektiin. Tässä nyt on hollilla kaikkea muutakin.

Eilen nukkumaan mennessäni pyörin ja hyörin (kuvainnollisesti), kun mietin mitä kaikkea tässä voisi vielä tehdä. Ideoita ja suunnitelmia vain pulahteli päin näköä. Pari jakkaraa voisi "päällystää" ja muokata yhtä laukkua. Pitäisi vain uskaltautua johonkin kangaskauppaan ja löytää sellainen kori, missä on ylijäämäkankaita vai mitä ne on. Kangaskaupassa olen asioinut viimeksi 90-luvulla ja silloinkin äitini kanssa, joten on vähän hakusessa, miten siellä käyttäydytään. Älköön vain kukaan tulko kysymään mittoja tai mitä etsin. Minä mistään mitoista tiedä. Näppituntumalla sellaista sopivaa kangaspalaa, joka sopii väri(e)nsä puolesta. Yritin katsella jo kirpputorilta, mutta ei ollut.

Kirppiksestä puheenollen. Pöytävuokra-aikani on nyt onnellisesti ohi ja voin todeta, että ei hullumpi kokemus. Mitään ei rikottu, saati varastettu ja kaikki olivat joko tallessa tai mennyt kassan kautta. Se vain, että vaatteissa oli jo tuonkin lyhyen vuokra-ajan jälkeen ominainen kirppishajunsa, joten jatkolähetin satsin kierrätykseen. Jos olisin rohkeampi sielu, mainostaisin enemmänkin, mutta kun en ole. Jos taas kyseinen kirpputori on voimissaan vielä ensi vuoden puolella, saati minä, voisin ottaa toisen viikon.

Plussan puolelle jäin, mutta en rikastunut, koska pyytämäni hinnat tavaroista ja kirjoista olivat aika alakanttiin. Periaatteeni kun on, että kirpputorilla kirppuhinnat. Ostaessa ja myydessä. Kirjoista sain noin puolet myytyä, mikä olikin päätavoite koko viikolle. Nappikauppa ei käynyt, mutta niillekin keksin nyt myöhemmin itse käyttöä ja lopuille löytyi uusi, hyvä koti. Terveisiä vastaanottajalle, jahka postipoika löytää perille.

Lauantaina piipahdin TTT:n Kirpputorilla. Siellä sai jo esimakua ruuhkista, joilta ei voine täällä välttyä tänäkään joulunaikana. Vähän meinasi ahistaa, mutta ei liikaa, koska välillä pääsin raittiiseen ilmaan ja otin reissuni ulkoilunkin kannalta. Enemmän otti päähän ne muutamat keski-ikäiset naiset Sokoksen kassajonossa, kun jaksoivat valittaa (muka) hitaasta palvelusta ja pitkistä jonoista. Kivahan se tietysti on heittää small talkia, mutta olisivat olleet tyytyväisiä, että siellä sentään oli järjestetty vuoronumerojärjestelmä kassoille. Ei ollut vaaraa rynnimisestä saati etuilusta. Minä ainakin olin. Sitä tiesi pääsevänsä kassalle ja ulos jossain vaiheessa omalla vuorollaan - ja tokihan se jonotus oli vapaaehtoista. Kuka käski tulla tavarataloon lauantaina keskellä päivää kun siellä on satoja muitakin. Itsekin mietin ehkä pari minuuttia, jäänkö vai en. Sunnuntaina pysyinkin sitten kaukana kaupungin ruuhkista. Istuin kotona kutomassa ja mieli oli hyvä.

Mieli on ollut viime aikoina ihmeen hyvä. Uskalsin jopa ääneen sanoa, että nyt on taas ne ajat, kun ei ketuta mikään, onnellisuus- ja tyytyväisyysasteet aika hyvällä mallilla - ja vain siitä syystä, että saan olla ja tehdä mitä haluan oman aikatauluni mukaan. Miehellä on ollut omat kiireensä työ- ja vapaa-ajalla, joten hänkään ei ole muistanut tai jaksanut painostaa minua esimerkiksi työnhaussa. Onhan se tosiasia, että ei tämä minun luova kauteni tuo taloon euron euroa, vaikkei kyllä paljon maksakaan. Minusta kuitenkin suurempi merkitys on sillä, millä kiirillä olen. Se vaikuttaa niin moneen. Johan se on nähty ja kuultu.

Tammikuussa voi taas miettiä vakavampia. Nyt tuuletellaan pääkoppaa ja annetaan käsien käydä.

6 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Otan osaa. Tarkoita tuo Servon soimista päässä. Toivottavasti siitä ei tule kovin pitkäaikaista vaivaa. Mikäli Servon kuva alkaa piirtymään silmiisi niin sitten kyllä voisin jo suositella jotakin ammattiapua. ;)

Suosittelen Eurokangasta. Siellä on valtavat meret kangaspaloja isoissa laareissa. Siellä saat ihan rauhassa tonkia paloja ja pyytää niistä sitten vaikkapa pienempää palaa myyjältä.
Hieno juttu, että olet innostunut käsitöistä. Valmiit lopputulokset piristävät mieltä.

Kuten huomaat niin joskus on järkevää ottaa "aikalisä" eli taukoa työnhausta ja muustakin touhotuksesta. Välillä on rauhoitettava mieli ja kasattava ajatuksia sen suhteen mitä haluaa elämältä. Sitten uudella puhdilla työnhakuun ja samalla kohti uutta elämää.

Lepäähän hyvillä mielin tämä loppuvuosi!

Anu kirjoitti...

Hups. Tuli (vähän) sekava kommentti. Tuon voisi tulkita niin, että suosittelen ammattiavuksi Eurokangasta. Hih. Tai hetkinen... se kangaslaarien myllääminen taitaa olla erittäin hyvä apu häätää Servo pääkopasta. =D

Hymyilevä nakki kirjoitti...

Pitäähän sitä ullakkoakin tuulettaa!

-Johannes Hymynakki

tia kirjoitti...

Pipoa pitää löysätä ja antaa tuulettua, jospa sen osaisimmekin. Kirppismyyntiä kannattaa jatkaa, koskahan täällä saadaan sen verran aikaiseksi.

Miia kirjoitti...

Tulin kiittämään sinua ihanista sanoistasi koskien joulukalenteria blogissani. Lämmitti kovasti sydäntä! Oikein ihanaa joulun aikaa sinullekin. Ja nautinnollisia hetkiä käsillä tehden, se jos mikä tekee hyvää!

Tinka kirjoitti...

Anu,
ei yhtään ollu sekavaa, tai ainaki onnistuin lukemaan vallan selvästi :)

En voinu välttyä Servon naamalta, koska menin juutuubiin ettimään sitä lauluaki. Ei vaan onnistanu. Noh, mutta on se lakannu soimasta päässä kuitenki.

Kangaskauppa onkin sitten oma aiheensa...

Nimenomaan; aikalisä, vaikkakin ties monennenko kerran. Tai kuka näitä kertoja laskee, mutta tarpeen mukaan ja niin vaatiessa.

Pää vaatii nyt sen, että täytyy tehä niitä asioita, mitkä tuntuu mukavilta. Olen aina vain enemmän sitä mieltä, että työ ei saa hallita ainakaan minun elämää ;D Ja siinä olen kyllä onnistunu, eh hehe.

Toki pyörrän sanani siinä vaiheessa, jos onnistun saamaan työn, joka on mielekästä ja mieluista päivästä toiseen, mutta sitä etsiessä.

Johannes,
sie se osuit taas asian ytimeen! :)

Tia,
minusta tuntuu, että sullaki on aika hyvin hallussa tuo tuulettaminen ;) Kuvaamiset, kortit jne. Oma piha :) Siinä sitä on ihmisen hyvä olla.
Kyllä ne kirppikset oottaa vielä enski vuonna.

Miia,
voi että! :]
Jopas tämä liikuttaa. Kiitos.
Mutta kun aiheesta sanoin, viimeinkin!