Netti lisää tietoa - tieto lisää tuskaa ja taas on edessä tuskien taival
Phuuu...
Onhan tämä ollut aistittavissa ja tunnistettavissa jo vuosikaudet. En vain ole ottanut mitään turhan vakavasti ja muistanut ehkä päivän, korkeintaan viikon.
Sitä saa mitä tilaa ja liuta muita osuvia lainauksia tähän väliin.
Kyse niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ruokavaliosta.
Ei siis sen kummempaa, mutta kun tässä nyt on leikkinyt tällä uudella alulla ja miettinyt olotilaa ja syömisiä sekä juomisia, niin pakostakin surffailin jälleen kerran netin syövereissä.
Siinä kohtaa iskee yleensä aina ahistus.
Omat oireet täsmäävät niin moneen, mutta yksi on aika varma. Varmistuksen siihen antaisi vain lääkäri, mutta koska hengenlähdöstä ei vielä ole vaaraa, niin minen lekurille mene.
Yritän ominpäin. Ja sehän on nähty...
Mutta jos nyt tällä kertaa ihan oikeasti ja pitemmällä ajanjaksolla.
Jos nyt aloittaisi esim. siitä, että vaihdan perunan bataattiin, omenan appelsiiniin ja unohdan toistaiseksi ne leipomani sämpylät. Yritän löytää hiivattomia leipiä ja/tai jyrsin tiettyä ruisnäkkäriä.
Itsekurille kurinpalautusta!
4 kommenttia:
Hiivasyndroomaa?
Se on aika kinkkinen ja paljolti kiistelty.
Hiiva,vehnä ja sokeri pois.
Noin minä hoidin omaani, sillä kärsin siitä kyllä- kiistelee kuka tahansa, mitä tahansa.
Tämä miun keliakia oli bonus :-)
Nenä pystyyn, äläkä hanki liikaa tietoa, lähtee muuten taju.
vintti
Vintti,
syndrooma tai ei, mutta sinne päin. Tämä siis ihan vaan oma diagnoosini. Keliakia ja laktoosi-intoleranssi on vähän turhan kaukana omasta mielestä, joten päädyin lähimpänä nyt tuohon hiivaan. Taitaa lähteä jo sieltä lapsuudesta ja lääkekuureista ym.
On pirun helppo sanoa ja lukea netistä, että hiiva, sokeri ja vehnä pois, kun käytäntö tökkii.
Ja eilenhän täällä väännettiin kättä ja parisuhde koki kovia, kun väitin toista, toinen toista. Ei niin minkäänlaista ymmärrystä saati kannustusta mihinkään suuntaan. Huoh.
Kuntopiireilynikin on kuulemma karannut käsistä. Aha. Ja niin vähän, mitä kykenen ja jaksan tehä.
Olis vissiin parempi vaihtoehto, että makaan päivät pitkät sohvalla ja mätän ruokaa ja herkkuja kaksinkäsin naamaan ja paisun entisestään :D
Kuulosti taas, että mulla on menkat tulossa, koska ukko on tietyllä kiirillä. Ihan normaalia tämä siis...
Mutta tämä olkoon minun oma sota.
Olkoon vaikk ayhteinen sota :-)
Täällä on siis otinen soturi.
Tuo hiivailu on oikeasti hankala, ja sitten taas ei.
Vaivat ovay ajoittain niin hankalia, että niistä saavutettu hyöty kepittää tuon hankaluuden.
Vehnä kun jo jää pois- on ihan voittaja. Aloita sillä- se on sitä paitsi helppo.
Jo se korjaa oloa paljon, ja vehnä on nimenomaan se, joka tukkii aineenvaihduntaa.
Osta puolukoita, ja joka päivä nykäise ruokalusikallinen raakaa puolukkasurvosta nassuun ja jo kuukauden lkuluttua on toinen ääni kellossa.
Pieni muutos auttaa tosi paljon, pitää malttaa odottaa se ensimmäinen kuukausi nähdäkkseen tuloksia.
Malttia, neuvoo täällä tämä yksi maailman kaikkein kärsimättömimmistä tyypeistä.
Itse tuota on kokeiltu ja käytännössä hyväksi havaittu.
Lipsun, toki- niin aina, mutta tiedän tooimivaksi.
Kun tuolla pääsee alkuun, on helpompaa jatkaa ja tiukentaa otetta ja olotilaa.
Älä ole liian ankara alkuun, ettei lopahda.
Tuo kombinaatio vaan nimittäin ruokkii itse itseään, ja jos joku jo kolmesta pahasta poistuu, elimistön kemiallinen käyminen lakkaa. Nuo kolme aiheuttaa sellaisen käymisprosessin elimistössä- ettei ihme, että ajoittain voidaan huonosti.
Anna ukon marista, äläkä anna periksi.
Siulla on vapaa-aikaa, jolloin voit tehdä mitä haluat, ja jos marisee terveellisemmän elämän aloittamisen puolesta- anna sille peili.
Kaikille meille terveellisemmän aloittaminen tekee hyvää.
Entä jos miestä harmittaa, ettei ehdi- työn takia jaksa ottaa osaa siun kuntotalkoisiin?
Kuka näitä tietää?
Pidät pintasi, ja jatkat.
Oikealla asiallahan sie olet.
Mie kannustan, tulen tarvittaessa raahaamaan ovesta ja potkin edelläni eteenpäin.
Nenä pystyyn!
vintti
Vintti,
tänään oli jo parempi päivä, kaikin puolin.
Puolukkasurvosta söin melkein päivittäin, kun asuin kotiseudulla; ilmankos oli paremmat oltavat. Täällä ei ole tullu käytyä puolukassa, joten olen valmispurkkien armoilla ja niitä tulee ostettua turhan harvoin. Pitää kunnostautua siis myös tuossa.
Maltista sen verran, että jos mie kovin rupean itelleni vielä tätä armollisemmaksi ja sitä rattaa, niin se on huono homma. Lipsun sitte kuitenki taas _niin_ paljon, että humpsista vaan, olen lähtötilanteessa.
Juuei, nyt mennään näillä konsteilla ja katotaan, miten akan käy.
Miehen ajatuksenjuoksusta ei kyllä tosiaan tiä, ko se ite. Ja se on vähän niinko tupakoinnin lopetuksessa, että se päätös lopettaa pittää tulla iteltä. Ei auta, vaikka kuin paasaan tai työterveyslääkäri paasaa. Kun ei uskota eikä oteta toesta, niin mitä siinä pystyy tekemään. Uhkailua ja kiristystä en oo vielä kokeillu :) Suoraan sanomista kyllä, mutta ei auta. Vanhemmiten siitä on tullu aika jäärä.
Mutta joops, yritän kuitenki jatkaa tällä tiellä. Jospa tällä reippailulla myös estäis sitä sokeritautia, mistä kaikkialla varotetaan.
Kiitos kannustinpotkuista! Niitä tarvitaan.
Lähetä kommentti