20.6.2010

Entäs jos joskus napsahtaa?

Tunnustan heti kärkeen katsoneeni eilen Niitä Häitä. Johan ne olivat ihan toista, kuin tv-kakkosen Satuhäät, joissa sentään on tavallisia pulliaisia. Ainut liikuttava hetki, jonka koen sen ohjelman aikana, on se musiikki, mikä soi joskus papin puheen aikana. Muuten se sisältö on toisinaan aika myötähäpeää täynnä.

Eilisten häitten aikana olin tippa poskella muutamaankin kertaan; ihan vain hääparin liikutusta katsoessa. Iltaohjelma jäi valitettavasti katsomatta, koska olin niin sippi ja kömmin peiton alle jo ennen kymmentä. Jäi siis Prinssin puhe Prinsessalle näkemättä. Oli kuulemma ollut hyvä, enkä epäile kyllä yhtään.

Muuten tuo mielenkiinto ja yleistieto kuninkaallisia kohtaan on ollut aika vähäistä. Sen vain olen pannut merkille, että Victoria näyttää nykyään kauniimmalta, kuin nuorempana. Ehkä se on se onnellisen hymy, mikä saa koko olemuksen hehkumaan. Koin tässä menneinä viikkoina muutamankin Aijjaa! -heräämisen, kun luin esim. Prinsessan kasvosokeudesta. En edes tiennyt sellaisesta "viasta". Aika pelottava, toisaalta.

"Hyvä" vastakohta kasvosokeudelle lienee hyvä naamamuisti. Ylipäänsä näkömuisti. Jos se on vika, niin myönnän auliisti potevani sitäkin. Nimet voi ja menevätkin vauhdilla ohi, mutta naama jää mieleen, jos sen kerran olen nähnyt. Tai vaikka pyörä.

Olen pongannut kaupungilla muutamankin tutun ja vähemmän tutun bloggaajan, ihan vain sillä perusteella, että olen joskus jostain nähnyt kuvan. Olen hyvä yhdistelemään asioita stalkkailun ohella. Joskus tulee aika hassuja tilanteita, kun olen aikeissa tervehtiä, mutta viime hetkellä tajuan, että enhän tuota oikeasti tunne. Tai se ei ainakaan tunne minua. Julkkiksia ei ole tapana tervehtiä, ellen niitä oikeasti tunne, mutta ehkä siihenkään ei ole pitkä matka, kun muisti alkaa pätkiä. Hämmentävän hetken koin taannoin, kun Kanttori Piiparinen käveli vastaan. Ts. paremmassa kuosissa oleva T. Lindholm. Niinä ohimenevinä hetkinä tykkään asua tässä kaupungissa, kun näkee joitain muitakin, kuin paikallisia juoppoja.

Alan oikeasti tympääntyä tuohon katukuvaan, missä pyörii aina ja joka päivä ne samat naamat -elleivät sitten makaa pitkin pituuttaan. Tämä työpesti edellyttää taas joka arkipäiväistä menoa ja paluuta keskustan suuntaan ja valehtelematta koko tämän kevään ajan olen törmännyt yksiin ja samoihin feissareihin ja ilolientä nauttiviin. Alkaa vaikuttaa siltä, että ne muutamatkin tyypit asuvat puskissa, koska ovat aina aitiopaikoilla. Aamuin illoin. Asunnottomuus sinänsä on valitettava asia, en minä sillä. Kai siihenkin kuitenkin voi itse vaikuttaa, kuten siihen, mitä kurkustaan kaataa ja kuinka usein, tai mitä piikittää ja minne.

Ei löydy ymmärrystä, saati sääliä, ei. Piste.

Linja-automatkoilla olen joskus pohtinut, että entäs jos saan joskus jonkun väläyksen ja tökkäsen vieruskaveria? Tai kopautan edessä istujaa takaraivoon? Tai vetäisen rastasta, joka tunkee niskatuen välistä naamani eteen. Ihan noin niin kuin ohimennen, kuten joskus omaa miestä sohvanmutkassa telkkaria katsellessa. Joskus ilman syytä on vaan kiva tökkästä toista ja kiusata, mutta entäs jos ajatuksissani lyön kyynärpäällä sitä vieressä istujaa.

Vähemmästäkin sitä ihmisen päässä napsahtaa.

10 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

"Niinä ohimenevinä hetkinä tykkään asua tässä kaupungissa, kun näkee joitain muitakin, kuin paikallisia juoppoja."
Joskus ihmettelen, että asutaanko me samassa kaupungissa? :D

Mikä siinä sitten ärsyttää, että näkee samat tyypit joka päivä? Näkeehän työpaikallakin samat naamat päivästä toiseen.
En yhtään kyllä pistäisi vastaan, jos Tampere ottaisi mallia vaikkapa Prahasta ja siirtäisi juopot (ja feissarit) jonnekin pois keskusta-alueelta, mutta toisaalta ei niiden näkeminenkään minua ärsytä. Tai no feissareiden näkeminen ärsyttää, mutta sekään ei ole naamasta kiinni. ;D

Kai niihin deekuihin on niin tottunut, ne vaan on tuolla eikä niitä ajattele tai kiinnitä sen enempää huomiota. Jos jossain joku juoppo remuaa, niin sitten sitä vaan vilkaisee, että "ai se on tuo taas" ja jatkaa matkaa. Uudet ja vieraat juopot olis paljon pelottavampia.

Anu kirjoitti...

Voi vitsi, olipas kiva postaus!!!

Satuhäitä on tosiaankin tuskallista katsoa joskus. Olen siis tillittänyt ohjelmaa toisella silmällä silloin tällöin. Huom! Vain toisella silmällä. ;D
Enpä ollut koskaan kuullut kasvosokeudesta. Nyt kävin lukemassa siitä. Mielenkiintoinen ja samalla harmillinen vaiva (sairaus?).
Victoria on tooooosi kaunis!!! Etköhän vielä näe joku päivä sen Prinssin puheen televisiosta. Uutisissakin näyttivät siitä osan. Mitään muuta en ymmärtänyt kuin, että sen perään muiskautettu suudelma oli herkkä ja täynnä tunnetta! snif!
Kävin katsomassa linkin fillaria. Mieletön peli. Pitihän sitä kehaista. ;)

Tökkäse, kopauta tai nyppäse vaan meikäläistä, jos lähelleni osut. Omalla vastuullasi toki. ;D

Tinka kirjoitti...

Tiina,
inhoni juoppoja kohtaan on tullu jo lapsuudesta, joten ei se ole yksistään tämän kaupungin ansiota. Nykyään se vaan on niin taas ajankohtanen ja jatkuvasti vastassa.

Ja ONHAN täällä paljon kivaakin, jos oikein alan miettiä, mutta nyt ei ollu kyse niistä kivoista asioista :)

Mulla ällöttää hyppiä päivästä toiseen kusi- ja oksennuslammikoitten ohi päästäkseni töihin, vältellä "Hei, miten menee?"/"Kiinnostaako ihmisoikeudet/?" tai kerjäläisten please-huudot ja muut rahankerjääjät... ja roskaavat tyypit. Muka siisti kaupunki. Hah.

Minusta ON tullu aika suvaittematon tiettyjä asioita ja ihmisiä kohtaan ja ihan muutaman vuoden sisällä. OHO; ne vuodethan olen asunut täällä :/
Kaupunki ja työ on "opettanu".

Enkähän mie nyt puhunu työkavereista. Kyllä sielläki on muutamia, joita ilman pärjäisin vallan hyvin eikä kiristäis niin paljon.

Tinka kirjoitti...

Anu,
piti välillä käydä punkinmetsästyskävelyllä :)

Googlettelin kans aamulla tuosta kasvosokeudesta ja olin vaan, että TÄH! Aika outoa käsittää, kun ei ite siitä kärsi. Tsemppiä asianosasille!

Puhe on siis näytetty kokonaan, eikä katkottu lähetystä, kuten Odotetun Suudelman aikana :D Ihmisten huudoista vaan päättelin eilen, että NYT se tuli ja kamerat kuvaa ihan jotain muuta.

Siinä on hyvä esimerkki kivoista asioista tässä kaupungissa, the Fillari. IHANA! Kiva piristys katukuvassa oli se. Nih.

Olet varotettu. Mie tökkäsen, jos vastaan tulet. Tai siis.. Noh, kattellaan ;D

Minja kirjoitti...

Mua kanssa ärsyttää ne feissarit niiiin paljon, kun joka päivä kulkee keskustassa ja joka päivä saa väistellä niitä samoja tyyppejä. Juopot ei ärsytä niin kauan kun pysyvät poissa mun tieltäni. :D

Mulle tulee tollaisia hassuja tilanteita kaupungilla myös sellaisten tyyppien kanssa, joita vaan näkee niin paljon, kun siellä keskustassa liikkuu. Esim. yksi nuori punkkaripoika on ihan vakiokamaa johon törmäilen keskustassa, ja oon ihan varma, että se meinasi kerran moikata mua, mutta veti sen viime hetkillä takasin. :D

Tinka kirjoitti...

Minja,
no sitä justiinsa! Jos mm. niihin feissareihin ja juoppoihin törmää harvemmin ko kerran viikossa/kuukaudessa, niin ei luuliskaan ärrrsyttävän, mutko se on jokapäiväistä ja monta kertaa päivässä. Joku roti, tana!

Moikkaa sie ens kerralla sitä punkkipoikaa ja katot, kun se sekoaa maihareihinsa :D

Tiina kirjoitti...

Jeps, ymmärrän toki. Mä itse vaan näen täällä koko ajan niin valtavasti kauneutta ympärilläni. :)

Tinka kirjoitti...

Tiinalla taitaa olla nenällä pystyraidalliset ja pinkit lasit, jotka säätelee tuota katunäkymää :)

Anu kirjoitti...

Et sitten tökkässy - en ainakaan huomannu. ;)
Pariin juoppoon kyllä törmäsin jokaisena kolmena päivänä jonka siellä vietin. Tämä vuodatuksesi tuli mieleen niitä katsellessa. ;D

Tinka kirjoitti...

Anu,
juuen :) Oli aika haipakkata, ko piti hoidella paperi- ja muita asioita, niin en kunnolla keskustaan ehtiny bongailemaan tuttuja naamoja.

Tietyt Naamat tais ennen lomiani siirtyä varjonpuolelle, koska meni monta päivää, etten niihin törmänny. Oi, iloa - oi, onnea ;D Hyvä sentään, että sie niitä näit, heh.