12.7.2010

Hikiset oltavat

"En tiedä mistä" osa lukijoista sai päähänsä, että täällä varrotaan haikaraa. Saattaisi olla, että jos asian laita olisi tuossa pisteessä, vaikenisin täysin ja jumittuisin kellariin loppuiäksi. Pelkästä järkytyksestä ja kauhusta.

Kaikkea sitä kuulee. Hymiö.

Tosin en voi syyttää rivien välistä lukeneita; sen verran epämääräisesti asiasta kirjoitin, anteeksi - mutta syystä, koska asia on yhtä arka vielä, kuin jos olisin ensimmäisillä viikoilla raskaana. Ei kannata huudella, ellei ole aivan varma asiasta ja, että kaikki menee edes vähän suunnitellusti.

Haahis osui kuitenkin arvauksellaan aika liki, joten voinen kirjoittaa vähän lisää. Mummonmökkiä ei ole löydetty, mutta jonkinlainen piilopirtti, pakopaikka, kaupunkilaisen henkireikä ts. työleiri.

Mökkiähän tässä on katseltu ja haikailtu jo monta vuotta, kun ei sitä omakotitaloakaan ole onnistuttu hankkimaan. Tänä kesänä mökkihaku ja -kuume vain paheni ja mies tartutti sen minuunkin niin vahvasti, että ... tässä ollaan.

Mm. Etuovi.comia on taas napsuteltu kiitettävästi ja tehty laskelmia ja vertailuja. Tiedossa oli tietyn suuruinen rahasumma, jonka yli ei vaan kannata/voida mennä. Vaatimukset ja odotukset mökin suhteen oli tietynlaiset. Niillä hakukriteereillä kun aikamme napsuteltiin, löysimme muutaman ehdokkaan.

Yksi oli kuitenkin ylitse muiden. Sitä piti palata katsomaan aina uudestaan ja uudestaan. Miettiä ja käännellä, tuumata ja kuvitella. Piti myös päästä paikanpäälle itse näkemään ja fiilistelemään. Hyvä, kun mentiin.

Tai paha; miten sen nyt ottaa. Siinä pihalla pyöriessä vaan tuli olo, että vähän niin kuin omalla pihalla olisi. En uskaltanut heti hihkua, vaikka varmasti mies ja välittäjä näkivät, etten minä ainakaan nenääni nyrpistä. Päinvastoin. Näin niin paljon siellä mahdollisuuksia ja tekemistä, valmista ja kätevää, että jotenkin tunne taas voitti järjenjuoksun. Naapureita ei ole liian lähellä ja tilaa on ihan riittävästi meille kahdelle, jotka siellä eniten aikaa viettänemme. Rantaa ei ole nurkan takana, mutta kivenheiton päässä kyllä. Kaikkea ei voi saada, eikä varsinkaan meidän varoilla.

Nyt viikkojen, tarjousten ym. tapahtumien jälkeen tilanne on se, että seuraavaksi tehdään kaupat ja sitten taas mietitään, mitä tulikaan tehtyä.

Onneksi lomaa on vielä jäljellä, kesää vieläkin enemmän. Odotan vain kärsimättömästi, että saadaan avaimet ja lupa mennä, tulla ja olla, niin kuin huvittaa.

Luonnon rauhassa.


Itkettäisi, ellei olisi niin hiki.

12 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Haikarajuttuja minäkin jossain vaiheessa ounastelin. Se oli kauan sitten, kun mainitsit asiasta sillai kiertäen. Me lukijat ollaan katsos sellaisia, että tehdään tulkintoja hyvin pienestä ;)

Mutta sitten, kun kommentoit mökkiaiheista kirjoitustani, osasin ynnätä asiat (en perusteetta esittele itseäni joskus miss marpleksi...ha ha) ja tajusin, että sellaistahan täällä suunnitellaan, eikä mitään vauvoja.

Onnittelut mökin löytymisestä! Aivan ihanaa, kun unelmat toteutuvat.
Olen kokenut saman kuumeen joskus, joten tiedän mistä on kyse. Minä vain parannuin siitä, kun muutin asumaan "maalle". Nyt en enää haaveile (ja toteuta) kuin täydellisistä kaupunkikesistä. :)

Haahis kirjoitti...

Jeejee! Onnittelut, vaikkakaan kauppoja ei vielä ole tehty - toivottavasti ei tuo huonoa onnea?
Sijainti mua vielä kiinnostaa, mutta et suinkaan täällä sitä varmaankaan ala kuuluttamaan, joten muitakin keinoja on - paljonkin! :D
Että mitä ja missä?!!
(en edelleenkään ole utelias....)

Anonyymi kirjoitti...

Ihania uutisia.

kai tuparit pidetään?????????? :-)

vintti

Anu kirjoitti...

Jiihaa! Mahtava juttu.
Eipä tullut minulle haikarajutut mieleen vaan mökki tai omakotitalo, kun vihjailit. Toisen blogisi yksi kuva teksteineen viestitti vahvasti siihen suuntaan jo aiemmin eli täällä on toinen Marple. ;)

Ei muuta kuin kuokkia ja haravoita ostamaan vaan seuraavaksi. :)

natina kirjoitti...

Kivaa!!

Tinka kirjoitti...

Miss Marple aka Mymskä,
ajattelinki, että jos joku, niin sulla on paras vihi asiasta :D
-edellyttäen, että sulla on samanlainen lukemistapa ko mulla (ja muutamilla muilla; päässälaskutaito on hyväksi muutenki, ko matemaattisesti).

Joskushan ne haaveet voi myös kaatua, mutta yritän nauttia nyt niin pitkään, kun mahdollista. Se vain, että kun tunne voittaa järjen, niin ..noh, ei maalata piruja seinille.

Kiitos! :)

Haahis,
kiitos, ihan sama, kaupat on tehty :) ja ukkonen jyllää, joten ... kaik on korkeimmas käres, sanotaan ;D

Uteliaisuus on huomioitu, palaan toisaalla asiaan :) En toki taho kuuluttaa piilopirttini sijaintia, hih.

Vintti,
ehkä ens kesänä?! Tai jonain syksynä? Jos pidänki pyöreät päivät mökillä, jos oikein villiksi heittäydyn. NOH, eipä mennä asioiden edelle. Sinnehän on vielä monta vuotta, eh.

Pittää katella vastaanottoa sitten, kun eka ite kotiudutaan ja päästään juonesta perille, ok? Mutta toki sinne voi tulla ilman tupareitaki; moon niin huono niissä.

Anu,
kivat sulleki! Siellä tosiaan oli niiiin selvä kuvatus, ettei toista :D

Arvaa vaan, kattelenko puutarhajuttuja sillä silmällä. Ahistaa. Täytyy hillitä, koska onhan tässä vielä muitaki kesiä... toivottavasti.

Natina,
erittäinkin!

Kirsu kirjoitti...

Oh, siistiä. Mä haaveilen kans enempi kesämökistä kuin omakotitalosta, on ihanaa kun hesari kolahtaa eteisen lattialle eikä tarvi tehdä lumitöitä kuin auton päältä, ja samalla olis siistiä kun olis paikka jonne mennä mönkimään kompostiin vanhoissa verkkareissa :)

Onnee ponnee uuden tuvan omistajille vaikka nimet ei vielä vissiin paperissa ookkaan!

Tinka kirjoitti...

Kirsu,
kiitos! :)

Oot samoilla jäljillä; komposti voi olla myös hyvä asia :) -jahka sen saan toimimaan.

..ja kyllä ne nimet nyt on kirjotettu ja avain pöydällä; odotellaan vaan, että päästään tupaan. Päivä on jo tiedossa.

vintti kirjoitti...

Tinka

Mie oon superhuono tupareiden kanssa, joten tuttu on tunne.
Heti tulen, kun kutsutaan :-)

Tää on niin hieno uutinen, että voi hyvää päivää sentään!

vintti

Hanna kirjoitti...

Onnea :)
Mökki ois kyllä kiva. Toisaalta sitä pallottelee okt:n ja mökin välillä haaveissa, saa nähä tuleeko kumpaakaan koskaan :)

-Anne- kirjoitti...

Onnea mökinomistajille!
Olisi semmoinen piilopirtti kyllä kiva... paitsi että taidan olla liian laiska hoitaakseni mökkiä. Nauttikaahan!

Tinka kirjoitti...

Hanna,
kiitos! Ja sori, kun nämä vastailut on vähän unohtunu... en ole täällä käynyt, ko viimeksi.

Omalta kohalta täytyy kyllä sanoa, että mökki oli paras ostos tähän hätään. Ei kaipaa oktaloa ainakaan niin kipeästi, kun pääsee tuonne välillä. Tuli meinaan enemmän, ko tarpeeseen :)

Ei muuta, ko haaveita päin!!

Anne,
kiitos - ja samat sanat sulle, ko Hannalle...

Kireys on hellittäny, kun pääsen välillä näistä kerrostaloympyröistä pois. Pahaa pelkään, mikä pirttihirmu minusta taas talvella tulee, kun käynnit vähenee. Ehkä.