Pihinää ja huutoa

Oppia ikä kaikki, kokemus ja kantapää hoitavat loput. Näillä uskomuksilla menen taas aika pitkälle.

Tänään tuli sopivasti kaivatut ukkonen ja sade, kun piti paperiasioita hoidella, mutta tärkeimmät paperit säästyivät, vaikka rahat hupenivat verottajaa myöten.

Kamalasti kaikkea muistettavaa ja hoidettavaa yhden "vaivaisen tönön" takia ja vielä on edessä vaikka mitä jätemaksuista lähtien. Vaikka jätettä ei varsinaisesti mökillä syntyisikään (toiveajattelen, että pääsisin kunnolla komposti- ja kierrätyshommiin), pitää kuulemma joku maksu maksaa. Olen valaissut itseäni netissä ja koittanut raapustella muistilapulle, mitä kaikkea pitää hoitaa. Sähkösopimus, tiemaksut, kiinteistövero (ei koske tätä vuotta), vakuutukset... Osa on hoidettu, osa vähän vaiheessa. Tähän väliin on kehuttava sivustoa, mistä oli paljon apua. Selväsanaista ja maalaisellekin ymmärrettävää tekstiä. Unohtamatta asiakaspalvelua, josta jäi todella hyvä mieli.

Kaiken tämän ohessa hikoilen kuin pieni possu, vaikka en varsinaisesti mitään tee. Oi, Suomen kesä, miten epädiggailenkaan sitä! Hirvittää ajatus töihinpaluusta, jo senkin takia, jos aineenvaihdunta on tätä luokkaa myös siellä. Entäs ajatuksenjuoksu? Toisaalta nyt on pitänyt miettiä ja tuumailla niin tärkeitä juttuja, että ehkä se normaalirytmiin pääseminen onnistuu ihan hyvin. Salasanatkin kirjasin almanakan kanteen ihan kaiken varalta, koska ennen lomalle lähtöä ne piti uusia. Tällä hetkellä lyö vähän tyhjää, mutta eiköhän ne merkit sormimuistissa ole.