30.8.2010

Ei niin pieniä sieviä

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa sienimetsässä. En todellakaan vapaaehtoisesti, koska en tunne tarpeeksi hyvin sieniä enkä muutenkaan ole leppoisa samoilija, joka osaisi ja pystyisi keskittymään vain ja ainoastaan luonnon ääniin ja kahiseviin puihin. Minua ei pelota nelijalkaiset, vaan 2-lahkeiset. Yksin minua ei metsänsiimekseen saa, jo senkään takia, että eksyisin kuitenkin, enkä halua joutua lehtiotsikoihin tyyliin "eksynyt marjastaja löytyi kannonnokasta pasha jäykkänä".

Olin kuitenkin paluumatkalla erittäin mielissäni mokomastakin päähänpistosta. [Tästähän puuttui sanat Ensi viikonloppuna uusi yritys.] Jos ei miehen toivomia kanttarellejä löydy, keräilen sitten puolukoita, ellei joku mökkinaapuri ehdi ensin. Olen aika täpinöissäni. Pakkasessa on "omia" punaisia ja mustia viinimarjoja, mutta vielä siellä olisi tilaa (ja paljon) myös puolukoille. Marjat on hyvä syy leipoa talvipakkasilla.

Mennyt kesä (kai se jo on mennyt, kun kalenteri näyttää kohta syyskuuta ja sukkahousut on kaivettu kaapinperältä) meni aika pitkälti mökillä ja Facebookissa. Ajatukset nollautuu niissä molemmissa niin hyvin, että tämä areena jäi vähän heikoille.

Toisaalta, töissäkin on ollut niin hyvät ajat joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, ettei ole tarvinnut mesota vanhaan malliin. Hyvä tai paha asia, en voi niistä oikein mistään huudella, vaikka mieli tekisi ja aihetta olisi. Puoleen vuoteen sentään mahtuu kaikennäköistä. Välillä on ollut kiireisempää, välillä vähemmän, mutta sellainen yleisfiilis työmaalta on edelleen ihan toista, kuin silloin ennen vanhaan. Vaikka välillä tuntuu, että istumme uppoavassa laivassa, niin yhteispeli on aivan toista luokkaa ja työnteko maistuu milloin suklaalta, milloin muuten vaan mukavalta. Välillä tulee ikävä hetki ja paha mieli, kun tajuan ajan kuluvan ja sen tosiseikan, etten voi olla tuossa porukassa ikuisuuksia. Määräaikainen mikä määräaikainen.

Perjantaina kun lähtee töistä, työasiat ehkä pyörivät vielä mielessä, mutta kun pääsee mökkitielle asti, ne unohtuvat kyllä sen siliän tien. Ihme vaikutus, mutta niin totta. Olen ehkä joidenkin mielestä hehkuttanut tuota mökkiasiaa jo liiankin kanssa, mutta se on voi voi. Se on nyt minun arkea, tai paremminkin viikonlopun juhlaa, koska arkena pääasiassa vielä ollaan näissä kerrostalomaisemissa. Mökin ansiosta kilahtelen vähemmän, siedän enemmän, ainakin omasta mielestäni, kun tiedän pääseväni aina muutamaksi päiväksi pois omaan rauhaan. Oli korkea aika hommata moinen pirtti ja piha, johan tässä kärvistelin monta vuotta ja vain haaveilin. Ei sillä, etteikö niitä haavevuosiakin tarvittu.

Alkavalle syksylle elättelin toiveita uudesta harrastuksesta. Tai vanha asia, mutta oikein harrastuspiirissä muiden mukana. Yritys hyvä 10 kaatui siihen, kun kurssi oli täynnä ennen kuin ilmoittautumisaika oli kunnolla ehtinyt edes alkaa. Varasijamahdollisuus on, mutta jaksan epäillä, että onni osuisi kohdalle, vaan saan jatkaa ko. harrastusta ihan mutu-tuntumalla, kuten tähänkin asti.

Täpinöissäni olen ollut välillä myös aamun työmatkoilla. Mitä siitä, että koululaiset jauhavat milloin Diorista, milloin elvistelevät kuinka paljon tai vähän joivat ja/tai nukkuivat viikonloppuna, kunhan kyydistä vastaa se Minjan ihanuus bee. Oletetaan siis, että ratin takana on sama ihanuus. Ihana se on joka tapauksessa. On aika kiusallista hymyillä itsekseen, mutta kun hymy tarttuu. Ei mahda mitään. Ja jos meillä on hyväntuulinen ja huumoria ymmärtävä kuski, niin ei voi valittaa.

Havittelen hahmoa päivän kuvaksi (ihan vaan Minjaa varten, eh hehe), mutta luontainen ujouteni on estänyt minua ennenkin tekemästä asiattomia tekoja.

10 kommenttia:

Minja kirjoitti...

Hohhoo, pidetäänkö ne kuvat vaan ihan privaatteina, jos saat sellaisen joskus napattua. Mulla saattaa olla paljastumisen vaara, jos se löytäis kuvansa täältä. :D
Mutta joo, eiköhän se jo käynyt melko selväks, että samasta tyypistä on kyse. :)

Anu kirjoitti...

Caamooooon likat.. Jutskaatte jostakin ihanasta Beestä, mutta ette esittele muille. Aika epistä! :(
Minäkin kävin sienimetsässä. Tai oikeastaan kävin sienettömässä metsässä. Siellä siis piti olla sieniä muttei ollut. No, mustikoita sain kuitenkin popsia yllin kyllin.
Minulle kävi samalla lailla kuin sinulle eli en päässyt haluamalleni kurssille. Paikat täyttyivät hetkessä. :(

Kiva oli lukea positiivisia kuulumisiasi! =)

Minja kirjoitti...

Anun täytyy tulla tampereelle ite tsekkaamaan. ;)
Eihän siinä muuten mitään, mutta pahoin pelkään, että sen ois vähän turhan helppo yhdistää mun jutut ja naama, jos se eksyis lukemaan, mitä siitä oon kirjoittanut. :)

sea kirjoitti...

Jos kyse oli työväen tai ahjolan kursseista niin kannattaa ehdottomasti kysellä paikkoja kun kurssi on parit kerrat kokoontunut. Ihmiset lopettaa niin usein kerran tai kahden jälkeen! Tietysti vähän kurssista kiinni pääseekö mukaan vielä kolmannella tai neljännellä kerralla, mutta joissain se toimii hyvin.

Tinka kirjoitti...

Minja,
lepo nyt vaan! Joku roti sentään kuvien lätkimiselläki :)

Tuskin semmosta kuvaustilaisuutta edes ainakaan työmatkoilla tulee. Sitä paitsi kiinnijäämisen vaara on jo siinä, koska se käyttää taustapeiliä turhan paljon :0 (jaa, mistäkö mie sen tiiän? ;D )

Anu,
no, hei ny itelles.. :) paha mennä esittelemään, kun tuntomerkit on aika minimissä, ja muutenki; enhän esittele täällä työkavereitakaan, vaikka niissäki on muutama aika ihana tapaus. Tai mukava. Tai jotain.

Ja kuten Minja kirjotti, se on ite nähtävä ja koettava, heh. Täällon paljon kuskeja, mutta kyllä se erottuu.

Olen pahoillani, että höpötin ääneen, mutko pakko oli täpinöidä.

Hyvin menee, kunhan ei pienistä kitise :)

Sea,
ehkä joo, mutta en tiä ko. kurssin kohdalla. Ja jos koko hinta pitäisi maksaa, niin mieluusti olisin alusta saakka mukana.
Paremmalla onnella ens syksynä, tai sitten ei.

Anu kirjoitti...

Nytpä sitten tiedän mitä teen seuraavalla Tampereen reissullani. ;D

Taina kirjoitti...

Hei,huomasin,et sinullahan on toinenkii blogi täällä,kiva blogi,tulen uudelleen tänne.Tottakai lukijaksi tänne rupesin!Tervetuloa käväsemään minun blogissani myös!

Tinka kirjoitti...

Anu,
sitä seuraavaa reissua siis odotellessa.

Tansku,
tervetuloo vaan tänneki :)

Kirsikka kirjoitti...

Vähän samalla tavalla kävi mullakin harrastuksen kanssa. Olisi ollut kiva harrastella jotain täällä uudessa kotikaupungissa ja ehkä tutustua ihmisiinkin, mutta kurssit paukahtivat täyteen, ennen kuin ehdin kissaa sanoa. :\

Tinka kirjoitti...

Kirsikka,
no, höh sanon tuohon.
Hyvää uutta elämää ja syksyä sinne yhteen lempikaupungeistani :)