Hyvä, hyvempi, suruisa

Asioita piti olla paljonkin mielen päällä, kun tähän istahdin, mutta taustalla soiva kappale vie väkisin ajatukset muualle ja sumentaa näkökenttää. Että joku osaakin soittaa kauniisti ja miten jotkut osaa tehdä niin ihania kappaleita. Voisin (jos olisin ja eläisin keskenäni) viettää tämän joulun ihan hyvin soittamalla pelkästään tätä laulua toistona.

Tontut ei oikeasti ole noin lähellä tuikkuja; lavastettu (ts. tiivistetty kuvaus-)tilanne tästä illasta.

Meidän piti olla joulu aivan muissa maisemissa, kuin täällä pakkasen keskellä. Toki perilläkin olisi ollut talvi ja pakkasta, mutta ei nyt ihan näitä lukemia. Joululahjat oli pakattuna, kortit lähettämättä muutamaankin osoitteeseen, koska ajatus oli antaa ne pakettien mukana. Suunnitelmiin tuli muutos ja tässä sitä ollaan (taas) kinkunpaistossa. Kotona. Suklaa ja kinkku tulee jo korvista ulos, vaikka joulu ei ole kunnolla edes pirtissä.

Lomailen kuitenkin vielä ensi viikon, ellei mitään ihmeitä satu. Eikä sitä ihmettä tapahdu, ellen väännä eräälle rautalankaa, että minut voi ja saa soittaa töihin, jos kiire puskee yli. Menisin ihan mielelläni, kun joutilaana kerta olen, mutta tiedän, ettei sitä soittoa tule. Ne kunnioittaa lomaa ja antavat huiliraon. Mokomat. Ihanat.

Kävin tänään vielä mutkan kaupungilla. Pakkasestako johtui, kun oli niin ihanan väljää joka puolella, jouluruuhkista ei tietoakaan, kuten alkuviikolla ruokatuntiaikaan. Tai sitten moni oli jo siellä, missä piti.

Tänä vuonna oma "joulumieli" on jotensakin loistanut poissaolollaan. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Kuvan tontutkin pengoin vasta tänä iltana kaapinkätköistä. Liekö työpäivät sitten tuoneet erilaisen arjen tullessaan, ettei ole ehtinyt saati jaksanut miettiä jouluvalmisteluja. Kyllähän se joulu tulee, teki mitä teki tai jätti tekemättä. Viime vuonna sentään leivoin tortut ja piparit ajoissa. Nyt menen ostopipareilla ja huomenna ajattelin leipoa yhden satsin joulutorttuja, koska mies oli ostanut levyt ja luumuhillon. Ehkä pienenä vinkkinä.

Tänään sattui yksi erityisen kiva juttu. Se toinen suosikki työkaveri soitti ykskaks yllättäin. En yleensä viikonloppuisinkaan pidä työpuhelinta kotona, mutta nyt loman takia otin sen mukaan, ettei akku tyhjene. Sitähän ei tietenkään voi ladata ensi vuonna... Puhelu koski pääasiassa työasioita, vaikka lomalla ollaan molemmat, ja viimisimpien kuulumisten päivitystä, mutta tulipas moisesta hyvä mieli. Hänelläkin on erilainen joulu tänä vuonna.

Elämä paiskoo.