Ai, niin tästähän piti innostua!

Mutta kun on niin paljon muutakin, mistä innostuin ja täpinöin arjen keskellä kuten työnteosta, niin tuppaa unohtua tämä tämmöinen. Tai ei tämä unohdu, jää vaan auttamattomasti taka-alalle, kun on niin paljon kaikenlaista muuta.

Olen paraikaa hyvin ansaitulla pakkolomalla. Pakko-sana siksi, että lomia on pidettävä pois ja ehdinkin tässä alkusyksyn aikana asennoitua niin, että pidän nyt sitten urakalla pois muutamankin lomapätkän ennen töiden mahdollista loppumista. Jemmasin vielä reilun viikon loppuvuoteen tai sitten ensi vuoden puolelle; riippuen nyt vähän, miten akan käy.

Oikeastaan tämä lorvailu on aika kivaa. Ehkä olinkin loman tarpeessa. Koti ainakin oli siinä jamassa, että täällä ei ole kuin käyty nukkumassa. Viikonloputkin kun menivät mökillä. Ihan erilaista tämä on, kuin olla työttömänä vapaalla. Joku aika sitten olin töistä jopa pois, kun iski flunssan kerpele, mutta se oli pitkästä aikaa järkevin veto. Pääsin parin päivän + viikonlopun pelkällä niiskutuksella ja levolla. Siitäkös se asenne lorvailuun lähti.

Kesän jälkeen sain taas lukuinspiksestä kiinni ja olen yrittänyt viettää aikaani myös kirjan kanssa, mutta kummasti tämä huushollailu on vienyt tähän saakka mennessään. Paljon olisi vielä tehtävä, mutta ajattelin nyt välillä nostaa jalat pöydälle. Oikeasti istun soffalla läppäri sylissä; ostin jo kesällä Ikeasta sellaisen alustan, halvimman mahdollisen muovilärpäkkeen, joka näköjään toimii, nyt kun sitä viimeinkin olen parina päivänä testannut. Surffailuasento ei ole enää ollenkaan pöllömpi.

Tänään tuli taas mieleen, miten sitä aikoinaan yksin asuessa piti kodin paremmassa kuosissa kuin nykyään. En nyt yksistään miestä syytä, että hän sotkee, kyllä me molemmat tässä asutaan ja eletään, mutta ennen vanhaan sitä sai siivota vaan omat jäljet. Kieltämättä viimeinen vuosi on ollut muutenkin vähän erilainen; töitä ja sairauslomailua, niin aika ja jaksamiset on ollut vähän heikolla. Kuunkaan asento ei ole mitä parhain, joten senkin takia jotkut asiat ottavat päähän urakalla, mutta ensi viikolla helpottanee. En kai olisi normaali minä, jos olisin pelkkää hymyä ja jamajamailua. Yäk.

Vuosia haikailemani remonttihomma on päässyt alkuun. Se tosin melkein tyssäsi jo tähän ensimmäiseen yritelmääni, kun kohteena oli seinät. Uutta pintaa piti saada ja sainkin aikaiseksi, mutta jälki on sellaista, että voin ylpeänä sanoa tehneeni peukalo keskellä kämmentä. Teinpä kuitenkin, enkä vaan höpötellyt. Kunhan tässä voimia ja rahaa kertyy, otan seuraavan huoneen kohteeksi. Pikkuhiljaa, vaikkei hyvä tulekaan.

Nyt innostuin, josko saisin (raskisin ostaa) vessaan sellaisen ovellisen kaapin Ikeasta. Kuvassa se näyttää kivalta, mutta pitänee käydä paikanpäällä. Entiset avohyllyt joutaisivat pois. Pieniä, mutta niin suuria muutoksia.

Joko sanoin, että haluaisin uuden maton olohuoneeseen ja uudet verhot? Noh, ajattelin kyllä.

Tänä syksynä piti tehdä Helsinkiin viikonloppureissu, mutta tuli kaikkea muuta, joka meni sen edelle. Ja toisaalta, ehkä se kaupunki on parempi kokea kesällä. Parin viikon päästä tehdään toinen reissu toiseen kaupunkiin, pienempi ja pienemmällä budjetilla.

Kaikesta päätellen kellarissa siis kaikki hyvin ja ennallaan. Toivottavasti myös ulkopuolella!