26.5.2008

Diilia daalia trallallaa

Oltiin viikonloppuna kaverin (kuvassa) kanssa sen verran ahkeria, että laitettiin vähän elonmerkkejä parvekkeelle. Kamu kaivoi jostain kätköistä kiuaskiviä, joita ei kuitenkaan raskittu hävittääkään, joten päätti jättää ne vaikka hämähäkkien ja muiden öttiäisten varalle. Nirri pois ja sitä rataa. Eläinsuojelu ei koske kaikkia lajeja tässä huushollissa.

Kukkakaupassa olisi ollut vaikka mitä ostettavaa, mutta miehen lisäksi rajalliset rahavarani estivät sortumasta ihan jokaisen mieluisan puskan kohdalla. Onneksi on myös kesää jäljellä, niin voihan niitä uusia kukkia ostella sitten vaikka pitkin kesää aina tilipäivän kunniaksi.

Ajatus oli, että amppeleita en osta, enkä keltaista. No, värissä jouduin tekemään poikkeuksen, koska halusin tumman punaista ja sitä oli tungettu yhteen ja samaan kukkaan. Joskus näin jossakin purkkiorvokkeja, niin tuumailtiin siinä, jotta mikä estää kokeilemasta. Löysin myös parin vuoden takaisia kukan siemeniä, jotka olin ottanut talteen ja on nyt on kylvetty (kylvötty?) purkkeihin. Ja senkin uhalla, että muratti tuo milloin mitäkin onnea tai onnettomuutta, sellainen piti myös saada.

Uusi tuttavuus oli daalia. Niitäkin oli myynnissä monen värisiä, mutta jotenkin tykästyin tuohon keltaoranssiin. Enpä ole ennen huomannut, miten nätti kukka se on. Kun nyt vaan säilyisivät edes muutaman viikon. Silmäniloina.



Tässä päivänä eräänä kun olin niin tohkeissani ja lievästi paniikissa varasin sen lääkäriajan. Päiväkausia asiaa mietittyäni ja vielä enemmän panikoiduttuani peruin koko ajan. Olkoon. Tulkoon, mitä on tullakseen. Se on korkeimmas käres, sanoisi uskovampi lyyli tässä kohtaa. Parhaimmassa tapauksessa ei tule mitään, pahimmassa taas - no, kaikki loppuu aikanaan kumminkin. Ja jos olen oikein reipas, varaan vielä tämän vuoden puolella uuden ajan ja yritän uudelleen tsempata. Minusta vaan ei ole lääkäriin menijäksi tuosta noin vain, ellei kyse ole hammaslääkäristä. Siellä voisin rampata vaikka joka kuukausi, jos olisi varaa ja ylipäänsä tarvetta.

Lomasuunnitelmiinkin tuli muutoksia, vaikkei niitä ehditty kummemmin edes tehdä. Kotiseutumatkailu ainakin siirtynee syksyyn. Harmittaa vähän, mutta lohduttaa tieto, että tiet kulkevat myös tännepäin.

En tiedä, mikä kuun asento on nyt meneillään, mutta eilen tuli kiire kääntää kylkeä ja saada unenpäästä kiinni, josko ne ajatukset siitä selkiintyisivät. Viimeiset juttelut kun koskivat aiheita testamentti ja/tai avioliitto.

Pitänee tarkistaa lääkitys.

4 kommenttia:

Sukulaissielu kirjoitti...

Oi näyttääpä sinun parvekkeella kauniilta! Kiva kun kaveri auttoi ja nyt parveke on osa teidän asuntoa... uusi huone.

Kukkasia on niin monenlaisia ja kauniita.

Voimia! Harmi, että peruit ajan.

Kuu voi olla jotenkin oudosti juuri nyt :D Kaikkea sattuu ja tapahtuu.

Annalinda kirjoitti...

Meil ol samat aiheet eilen saunanlauteilla!!

Lopputulos ei taaskaan selvillä. Riidaksihan se melkein meni.

Muista että halvin testamentti joka suhteessa on se avioliitto.

Anonyymi kirjoitti...

Ja nyt mä oon tipahtanut junasta.
Aloittaas tosta lekurista.
Kerrohan koko juttu, ja mää vien sut sinne lääkäriin, sillä siitä en anna livetä.
Nih.

Avioliitto? Ihanaa. Mää voin järkätä sun häät :-)
Kiva.
Tiedossa on hyvät bileet, mää tiedän kivan paikankin :-)

Kerro pvm, niin laitan varauskirjaan ylös...

Mää kävin rakentamassa sitä saatanan keittiötä ja oon ihan kuollut. Oli ihan paska keikka.
Murr.

vintti

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu,
kiitos, viihtysämpikin tuo partsi vois olla, mutta pikkuhiljaa...

Niin, harmi ja tyhmyyttä kenties, että peruin ajan, mutta semmosta tämä nyt on. Järjenvastaista toimintaa aina silloin tällöin :(

Sinun kuunasennot on ainaki ollu suotuisia :)

Annalinda,
meillei sentään riidaksi menny, muttei aiheesta kovin vakavalla naamalla pystytty puhumaan. Minua ei otettu selvästikään todesta, enkä kyllä ihmettele, miksi. Olen aina sanonu, etten mene naimisiin. No, olen sanonu paljon muutaki ja tässä ollaan.

Ei silti hötkyillä. Vaihtoehtoja on, kuten on vessanpöntössä painalluksia.

Ja toki, onneksi on maistraatti; kirkkovihkiminen ei tulis kuuloonkaan meillä :D :D

Vintti,
olen sen verran vastarannan kiiski, että panen hanttiin. En mee lääkäriin, ennenko teen itelleni selväksi, että on _pakko_
Tällä tietoa ei ole ihan pakko. Tai ainaki uskottelen niin itelleni.
Voin joskus ohimennen mainita, jos oon sillä päällä :]

Eikä nyt hättäillä asioiden edelle.
Mutta jos se vikhipäivä vielä JOSKUS koittaisi, niin todistajaksi jos tulisit :D Älä kuiten kutsua odota ihan lähiaikoina.

Kaikkea sitä meneeki kirjottamaan - joutuu oikeasti miettimään kaikenlaisia vaihtoehtoja.

Hyvää viikonloppua! Muistakaa nessut!