Diilia daalia trallallaa

Oltiin viikonloppuna kaverin (kuvassa) kanssa sen verran ahkeria, että laitettiin vähän elonmerkkejä parvekkeelle. Kamu kaivoi jostain kätköistä kiuaskiviä, joita ei kuitenkaan raskittu hävittääkään, joten päätti jättää ne vaikka hämähäkkien ja muiden öttiäisten varalle. Nirri pois ja sitä rataa. Eläinsuojelu ei koske kaikkia lajeja tässä huushollissa.

Kukkakaupassa olisi ollut vaikka mitä ostettavaa, mutta miehen lisäksi rajalliset rahavarani estivät sortumasta ihan jokaisen mieluisan puskan kohdalla. Onneksi on myös kesää jäljellä, niin voihan niitä uusia kukkia ostella sitten vaikka pitkin kesää aina tilipäivän kunniaksi.

Ajatus oli, että amppeleita en osta, enkä keltaista. No, värissä jouduin tekemään poikkeuksen, koska halusin tumman punaista ja sitä oli tungettu yhteen ja samaan kukkaan. Joskus näin jossakin purkkiorvokkeja, niin tuumailtiin siinä, jotta mikä estää kokeilemasta. Löysin myös parin vuoden takaisia kukan siemeniä, jotka olin ottanut talteen ja on nyt on kylvetty (kylvötty?) purkkeihin. Ja senkin uhalla, että muratti tuo milloin mitäkin onnea tai onnettomuutta, sellainen piti myös saada.

Uusi tuttavuus oli daalia. Niitäkin oli myynnissä monen värisiä, mutta jotenkin tykästyin tuohon keltaoranssiin. Enpä ole ennen huomannut, miten nätti kukka se on. Kun nyt vaan säilyisivät edes muutaman viikon. Silmäniloina.

Tässä päivänä eräänä kun olin niin tohkeissani ja lievästi paniikissa varasin sen lääkäriajan. Päiväkausia asiaa mietittyäni ja vielä enemmän panikoiduttuani peruin koko ajan. Olkoon. Tulkoon, mitä on tullakseen. Se on korkeimmas käres, sanoisi uskovampi lyyli tässä kohtaa. Parhaimmassa tapauksessa ei tule mitään, pahimmassa taas - no, kaikki loppuu aikanaan kumminkin. Ja jos olen oikein reipas, varaan vielä tämän vuoden puolella uuden ajan ja yritän uudelleen tsempata. Minusta vaan ei ole lääkäriin menijäksi tuosta noin vain, ellei kyse ole hammaslääkäristä. Siellä voisin rampata vaikka joka kuukausi, jos olisi varaa ja ylipäänsä tarvetta.

Lomasuunnitelmiinkin tuli muutoksia, vaikkei niitä ehditty kummemmin edes tehdä. Kotiseutumatkailu ainakin siirtynee syksyyn. Harmittaa vähän, mutta lohduttaa tieto, että tiet kulkevat myös tännepäin.

En tiedä, mikä kuun asento on nyt meneillään, mutta eilen tuli kiire kääntää kylkeä ja saada unenpäästä kiinni, josko ne ajatukset siitä selkiintyisivät. Viimeiset juttelut kun koskivat aiheita testamentti ja/tai avioliitto.

Pitänee tarkistaa lääkitys.