En tahdo nähdä lipputangon kaatuvan
On kai silläkin tarkoituksensa, että herää lomalla vartin yli kuusi, nukahtaakseen uudelleen miehen lähdettyä töihin. Puoli yhdeksältä hätkähdin hereille, mutta en tiennyt, loppuiko uni vai happi. Naama tyynyä vasten on paha nukkua, mutta hyvin siinä jamassa ainakin oikenee alkavat rypyt.
Päiväposti toi sen verran lamaannuttavia uutisia, että meni jotenkin fiilis koko päivästä. Järjellä kun ajattelen, niin eihän siinä mitään, mutta heti toisella mielellä kun asiaa ja rivejä luen, ahistaa ja mielikuvitus saa siivet. Mitä helkuttia ne ensin ilmoittivat, että ei ole todettu pahanlaatuisia muutoksia ja nyt - monen kuukauden päästä lähestyvät uudella kirjeellä, missä pelottelevat, että tutkimuksissa todettiin solumuutos, jonka kehittymistä tulee seurata. Ottaapa tuosta nyt selvän, onko syytä huoleen vai ei. Uutta aikaa en ainakaan tänään vielä varannut.
Jänistin. Ja voi olla, että otan tietoisen riskin ja "unohdan" koko jutun. Tai sitten tulen järkiini ja varaan uuden ajan. En minä tiedä!
Ahistaa.
2 kommenttia:
Tsemppiä sinne. Kannattaa soittaa se aika. Saat mielenrauhan.
Rutistus
Sukulaissielu,
tsempppi vastaanotettu, kiitos.
Mielenrauhasta ei ole tietoakaan, mutta aika on nyt takataskussa. Otin itteä niskasta kiinni jo eilen.
On vaan turhan monta päivää tässä odotella, tulosten odottelusta puhumattakaan.
Noh, onhan tämä elo ollutkin aika tapahtumaköyhää sillä saralla, ei o tarvinnu pelätä. Se vaan, että tieto lisää tuskaa.
Lähetä kommentti