Ikääntymisen merkkejä

Otsikko on kummitellut jo muutaman päivän alitajunnassa aiheensa puolesta, joten ehkä se pitää kirjoittaa pois häiritsemästä.

Moinen ajatus tuli mieleen, kun katsoin yhtenä (jos toisena) aamuna itseäni peilistä ja totesin onnesta soikeana, että johan niitä juonteita alkaa näkyä! Ei ne vielä ryppyjä ole, mutta aikamoista viiruilua on havaittavissa, kun osaa itse oikeasta kohtaa katsoa. Poskipäihin.

Ensin tuli harmaita hiuksia, nyt ollaan jo tässä kuivahtamis- ja rypistymisvaiheessa. Ihan selvä peli - ja olen aika omituisen iloinen niistä muutoksista. Elämää se vain on.

En tiedä, johtuuko se ihomuutos pelkästään ulkoilusta ja pakkasen tekemistä tepposista tai hyvistäkään puolista. Vai onko murkkuikä viimeinkin jäämässä taakse ja iho alkaa sen takia muuttaa muotoaan. Jo olisi aikakin! Olen kyllä käyttänyt vajaan vuoden yhtä naamarasvaa, jossa piti olla C-vitamiinia ja mitä lie; jospa se on osasyyllinen myös. Ei sillä, että syyttelisin. Huonossa kunnossa iho on edelleen ja on varmaan lopun ikääni, kun ei geenit tehneet minusta ikuista persikkaposkea, mutta jos muuttuminen on tätä vauhtia ja laatua, niin onpa kiva. Haluankin saada vähän toisenlaista eloa poskipäihin, enkä todellakaan aio käyttää mitään estorasvoja tai silmänympärysvoiteita.

Toinen vanhuuden (ehkä ei niinkään) merkki on se, että olen näköjään paljon pirteämpi ja aikaansaavampi, jos herään kuuden - seitsemän maissa, kuin että torkun puolivaloilla kahdeksaan. Sitäkin kun olen tässä kuussa kokeillut ja huonoksi hommaksi todennut. Muutenkin nämä aamut on omia rutiinejaan täynnä, joten mitä aikaisemmin herään, sen parempi. Edessä on ne ajat, kun nousen neljän jälkeen lukemaan aamulehteä.

Painonhallinnasta on pakko sanoa sananen. Tasaluku on nyt saavutettu - tai on se ollut jo muutaman päivän, mutta en uskaltanut hihkua siitä ääneen ensimmäisenä aamuna. Nyt voi suunta olla vain alaspäin! Sen täytyy olla.

Mies soitti aamulla ja pyysi/käski tekemään ennakkorekisteröitymisen yksille messuille. Tein työtä käskettyä, vaikkei minua ne messut kiinnosta, mutta pääsenpä ensi kuussa reissuun ja näen vähän uusia maisemia kameranlinssinkin läpi.

Lähiajan suunnitelmiin kuuluu myös yksi työhakemus, joka on vasta ajatusasteella, mutta sentään siellä jo.

Nykyminussa niska-peese-otekin tuntuu vähän kevyemmältä.