12.1.2010

Luminen kynnys

Löysin tänään - vanhastaan kylläkin uuden ulkoilureitin, jos vain uskaltaisin tuonne pitemmälle mennä. Ketuttaa olla tällainen arkajalka, ettei ilman pelontunnetta uskalla poiketa pääreiteiltä, olkoon ne vaikka kuinka "suosittuja ulkoilureittejä" hyvänsä. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat haahuilla (yksin) metsissä ja nauttia siitä vielä.

En oikein tiedä, mitä pelkään ja pelkäänkö mitään tai ketään, mutta joku vaisto käy aina ylikierroksilla. Tarkkailen ja kuuntelen, mitä ympärillä tapahtuu, vaikken nyt välttämättä sitä ulospäin näytä. Toivottavasti. Samoista syistä en voi tehdä kävelylenkkejä kuulokkeet korvilla. Olen lukenut liikaa uutisia ja dekkareita, että mielikuvitus laittaa vielä vettä myllyyn.

Päätin kyllä mielessäni, että vielä joku päivä valoisaan aikaan menen tuonne uudelleen ja jatkan tuota polkua eteenpäin. Siellä jos missä olisi loistopaikka sauvakävellä ja haluaisin nähdä, minne tuo polku vie. On eri asia katsoa kartasta, kuin taapertaa sama reitti itse. Samainen polku on ihan laillinen ja luvallinen kävelypolku, hiihtäjät hiihtää toista kautta. Hyvä niin, ei luulisi tulevan kellekään paha mieli. Paitsi en tykkää niistä, jotka ulkoiluttavat koiriaan irti. Ei ole kiva irrottaa katsetta ja/tai nenää kamerasta ja huomata, että irtorakki nuuskii -hyvä, ettei haaroväliä ja omistaja vakuuttaa, ettei se tee mitään. Juueihän ne koskaan. Kerta se on ensimmäinenkin.

Mielessäni mietin, miten mukavaa ja helppoa täällä laitamilla on kävellä! Paikat, joissa lukee, ettei talvikunnossapitoa, on melkein paremmassa kunnossa kuin ne, joita hoidetaan. Polut on tallottu, eikä ne ole liukkaita - no, eihän mikään paikka ole näillä säillä, paitsi keskustassa. Tässä taannoin kun siellä kävin ihan oikein asioilla, niin tuli kyllä kiire palata tänne takaisin. Miten siellä, lähinnä nyt ihan keskusta-alueella, missä on mukulakiveä ja irtolunta, nautit kävelystä, kun saat varoa kaatumista ja kanssakulkijoita, joissa on josjonkinlaista.

Paras vaan, kun painuisin metsänsiimekseen ja yrittäisin nauttia siellä parhaassa seurassa hiljaisuudesta. Yritän kokeilla tuota joskus.

Lupaan.

6 kommenttia:

sea kirjoitti...

Mä kanssa niin vihaan irtokoiria! Asuin ennen talossa jossa väki ulkoilutti koiria vapaana pihassa. Lähes joka kerta kotiin tullessa joku koirista juoksi jalkoihin ja omistaja perässä "voi pikku höppänä, älä mee sinne, lässynlässyn", koskaan eivät minulta anteeksi pyytäneet. Jossain vaiheessa aloin pelkäämään irtokoiria, pelkään jossain määrin edelleen. Ihan sama siis onko koira kiltti vai ei, toiset pelkää niitä.

Tinka kirjoitti...

Sea,
tuomonen välinpitämättömyys just ketuttaa! Ja eihän se koiran vika ole, että se innostuksissaan tai muuten vaan tulee turhan liki - kyllä se pitäs olla siellä kiinninnäisen hihnan toisessa päässä järki päässä ja tilanteen tasalla, että pitää vähän jöötä.

Tässä talossa pitävät kiitettävästi kiinni, mutta osa antaa hyppiä päälle, ettei mitään rajaa - ei, ennenko ite kiellän :/

Eri asia sitte on nämä, jotka antaa lapsensa yksin ulkoiluttaa koiria ja se koira on lastakin isompi. Huh huh...

Ai, niin, mutta mullahan ei ole lasta, eikä koiraa - enhän mie mittään sitte tiiä tai voi tietää...

;)

Anu kirjoitti...

Minulla on sama juttu eli en voi kulkea kuulokkeet korvilla. Haluan aistia mitä ympärillä tapahtuu. Tuntuu mukavalta kuulla esim. autojen ja askelten äänet takaa. Minusta se on ihan luonnollista.
Samasta syystä en osaa pitää takin huppua päässä. Silloin ei kuule takaa ääniä.
Hhhmm.. onkohan tämä sittenkään ihan normaalia..?

Tinka kirjoitti...

Anu,
kylläpä oli lohuttavaa lukemissta :)
Tiiä sitte, onko ihan normaalia; tuskin. Mutta me ollaanki vähän outoja, mutta so what ja silppuriin - kuten olen kuullut sanottavan.

Tylympää se, että ohittaja säikäyttää, kun on jo kohdalla tai ohi - parempi vaan olla koko ajan korvat höröllä ja tilanteen tasalla. Hetkittäinen ajatuksiinsa vajoaminen on sallittua, kun sieltä voi tehä kampäkin aika äkkiä, jos tarvii.

tia kirjoitti...

Kyllä sitä kannattaa olla kaikki aistit valppaina, silloin saa myös hienoja elämyksiäkin. Hih, minulla ei voi olla rilleissäni paksuja sankoja sivulla kun haluan nähdä kunnolla sivulleni jos siellä olisi vaikka jotain mielenkiintoista kuvattavaa ;-)
Otahan joskus muutama askel tuonne polulle, luulen että et kadu tai pety. Minä usein poikkean uusille polulle.

Tinka kirjoitti...

Tia,
tuo oliki hyvä muistutus, ettei paksuja sankoja rilleihin ;)
Oon miettiny uusia laseja, mutta toistaseksi vaan miettiny - kun kattelee niitä malleja. Vie kuulemma aikansa tottua niihin.

Ottanen ne harha-askaleet keväämmällä, kun pääsen taas tuonne lähimaastoon :)