11.2.2010

Kiikunkaakun

Tämä viikko on taas ollut vähän takkuista aikaa syystä, että sain äklöpöpön. Sitä on kuulemma liikkeellä näillä seuduilla - ja se on huomattu. Hyvin alkanut kuntoilukuurini koki myös takapakkia, koska en ole joko kyennyt tai jaksanut lähteä ovesta ulos. Totaalipysähdys.

Huomenna ajattelin kuitenkin mennä käymään kirjamessuilla. Rahaa ei hirveästi olisi tuhlattavaksi, mutta ajattelin antaa itselleni luvan mennä vähän ihmisten ilmoille (onhan tässä jo terveitä päiviä muutama takana ja muutenkin ulkoilma piristäisi, kun jäi se aiottu maakuntamatkakin taannoin tekemättä miehen potiessa.).

Muutenkin tässä alkaa olla viime hetket käsillä käyttää vapaa-aika ja arkipäivät omin päin ja tehdä mitä ja missä huvittaa. Sattui käymään niin, että pääsen töihin. Aloitan vielä tämän kuun aikana. Kaikkien näiden yritysten ja ohimenojen jälkeen tärppäsi. Tavalla, jossa en pannut itse tikkua pahemmin ristiin. Satuin olemaan kotona ja vastasin puhelimeen. Okei, kävin haastattelussa ja jännitin aikani lopputulosta, mutta kun sen kuulin, tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. En odottanut saavani paikkaa, mutta niin tässä nyt kävi.

Varsinainen hakuni toiseen työhön ratkeaa pian, mutta en jaksa uskoa, että se onnistaisi, joten tartuin tarjottuun työtarjoukseen kuin hukkuva köydenpätkään. En kai tässä tilanteessa muutakaan voinut. Se, miksi olen tästä valinnasta vähän pöllämystynyt, johtuu siitä, että teen paluun sinne, mistä taannoin lähdin helpotusta rinnassa.

Ehkä työpanokseni jäi sittenkin mieleen. Tiedä häntä.

Minun pitää tätä tietoa vielä pureskella ja käännellä. Tikku silmässä on raskasta olla, mutta vielä raskaampaa on, jos mieli on musta. Toisaalta onhan nyt uusi vuosi, uusi pöytä ja uudet tehtävät.

7 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Ohhoh.

Anonyymi kirjoitti...

Ja juttu on kuitenkin niin, että sinäkin olet nyt uusi.

Tiedät paljon vanhasta, ja asenteesei j on erilainen. Nahkasi on inansa parkkiintunut, ja moni on vaan toisin.
Niinuskon.

Lähitulevaisuus työn tuoman aikajanan kanssa antaa huiman määrän turvallisuutta- ja aina voi työtä tehdessä hakea uuttakin..
Olen hyviniloinen puolestasi, vaikkka hyvin sie oot pitänyt arkea ja rutiinia nyt yllä- josta kyllä täydet pisteet.

Vintti

Anu kirjoitti...

Pitkään mietittyäni tulin siihen tulokseen, että kyllä tämä onnittelujen paikka vaikket tiedä oletko onnelinen vaiko pettynyt.
Onnea (uuden) työpaikan johdosta!

Olet jäänyt paikassa mieleen positiivisella tavalla, koska sinut kutsutaan takaisin. Ole ylpeä tai ainakin tyytyväinen.

Ajattele niin, että työpaikan olot ovat muuttuneet parampaan suuntaan sillä välin, kun olet ollut poissa sieltä. Niin ajatellen on mukava aloittaa työt. Yritä aloittaa puhtaalta pöydältä. Joo, helpommin sanottu kuin tehty. (kokemusta on)

Ja hei.. mikäli homma ei maistu niin voit etsiä koko ajan jotakin muuta.

Tsemppiä!!!

tia kirjoitti...

Elämä on yllätyksiä täynnä, hyvä niin ja onnea työpaikan saannista. Osaat varautua mitä tuleman pitää ja kevät tulossa niin ehkä se kuntoilukin alkaa sujumaan.
Varmaan on mielenkiintoista käydä kirjamessuilla näkee mitä kaikkea on tarjolla vaikka ei ostaisikaan.

Tinka kirjoitti...

Satu,
nii-ih. Aika hyvin sanottu. Tämä tuli nyt vähän puuntakaa, mutta minkäs teen.

Vintti,
nuo kaks ekaa kappaletta on täysin totta :) Lopuista sanoista kiitos, muuten vaan.

Kai se työttömän arki on ihan hyvin sujunu, kun ei ole pää hajoillut tämän enempiä. Ja asenteestahan tämä on olluki kiinni. Jos pitäisin työtä kaikkein tärkeimpänä tässä elämässä, ei tästä olis tullu mittään. Olkoon sitte vaikka niin, että mulla on asennevika tai ei (omasta mielestä ei tietenkään), mutta ko en ole ikinä tehnykään muuta, ko pätkätöitä, niin en ole osannu ressatakaan täydestä syämestä. Kaikki aina ajallaan järjestyy ja mulla nämä työllistymiset mennee näköjään aika kivuttomasti, sitko ne mennee.

Ja hei, mitä tulee siihen unelmahommaan, jota en saanu taannoin. Mulla putos taakka eilen illalla. Googlettelin ja tutkailin vähän, niin tuli faktat päin naamaa; nythän sitä hommaa tekee todellinen alan ammattilainen! :D :D
Vähänkö helpotti, eihän minusta olis hänen rinnallaan ollu mihinkään. Painitaan ihan eri sarjassa :D

Anu,
kiitos! Kyllä mieki oon sitä mieltä, että tässä tilanteessa, näitten yritysten ja hakujen jälkeen, pitäs olla onnellinen, että näin kävi. Katotaan sitte ajan myötä, millä kiirillä olen, mutta onhan mulla konstit purkaa niitä paskoja päiviä, eh heh.

Viime kerrasta paljon oppineena (mm. sen, etten jätä seuraavan paikan hakua liian viime tippaan. Tosin se on helpommin sanottu, ko tehty, koska viimekski olin niin loppu puhki poikki, ettei käyny ajoissa edes mielessä!).

Tia,
kiitos sulleki :)
Yllätyksiä tosiaan voi sattua, ja ei kai tuo nyt niin pahimmasta päästä ollukaan, nyt jälkeenpäin...
Palkkapäivä kuitenki piristää aina ja arkivappaat ja viikonloput saa taas aivan uuden merkityksen jne.

Yritän tsempata :)
Myös sen kuntoilun kans. Huomenna jo!

Kirjamessut! Joo, niistä voisinkin kirjottaa pari sanaa...

Satu kirjoitti...

Mulle tuli sellainen äkkinäinen pelkoreaktio, mutta kyllä se varmaan hyvin lähtee menemään. Toivon ainakin. Mut aika vaikuttavaa, että haluavat sut takas :)

Tinka kirjoitti...

Satu,
paree ois lähteä :] ja myös jatkua. Pesti on pitkähkö, jos hyvin/huonosti käy. Ei toista pätkää jaksais, jos se menee samanlaiseksi ahistukseksi ja kireilyksi, mutta aika näyttää.

JOS mulla olis varaa ja/tai kanttia, olisin ehkä voinut kieltäytyä, mutta tässä tilanteessa en tietenkään ja palkka on sen verran hyvä, viime kertaista vähän parempi, että olisi ollut tyhmää sanoa ei. Valinta tosin oli taas korkeimmas käres.

Hämmensi kyllä vähän, että ottivat takasin. En ole mikään helpoin työkaveri, heh, korkean työmoraalinikaan takia - ja tietävät sen kyllä. Ja tuosta paluusta keskusteltiin pomon kans aika mielenkiintosin sanakääntein. Väkisinki jauhettiin myös vanhoja.