1.2.2010

Minjan kanssa treffeillä

Tavattiin Minjan kanssa Keskustorilla. Oli oikein sovittu tapaaminen. Mentiin kahvilaan, Minja joi teetä, minä glögiä. Pahvimukin läpi poltteli sormia, mutta mitäs pienistä. Yritin kysellä kautta rantain, mitä Minja tekee työkseen, kertoisi edes alan, jos ei halua muuta mainita. Ei halunnut kertoa mitään. Okei.

Kierreltiin Keskustoria ympäriinsä ja panin merkille, että Minja tunsi monia tummaihoisia miehiä, monet mamut morjestivat myös Minjaa tuttavallisesti. Minja esitteli valokuvista pari ihastustaan, joista toista jaksoin ihmetellä ihan ääneen. Risupartainen vaalea nuorimies, jonka kaulaa kuristi kaulahuivi tuhannella mutkalla, ja joka ei jotenkin näyttänyt yhtään Minjan makuiselta.

Asiasta ei koommin keskusteltu. Makuja on monenlaisia.

Herätessäni kuu mollotti säleverhojen välistä päin näköä. Erotan kuun tähdestä ilman silmälasejakin. o/

***

Se on sitten helmikuu! Uusi kuu ja toivottavasti meno on samanmoista, hyväntuulista ja -vireistä. Tänään ajattelin kyllä pitää vähän väljemmän päivän kuntoilun osalta, koska viksummatkin sen jo tietävät, että välipäiviä pitää olla (ainakin yksi). Ainahan voi imuroida!

Kiloklubi on kyllä mitä mainioin paikka! Kiitos vinkkaaja-Anulle! Se tuli tarpeeseen, koska nyt huomaan motivaation kasvaneen entisestään, koska voin seurata, miten tulee liikuttua ja miten se vaikuttaa. Ja ne palautteet on niin kannustavia ja ohjaavia. Sama juttu syömisten kanssa. Ainakin kuitua syön tarpeeksi ja taannoinen yksi ainoa Runebergin torttu "pilasi" koko päivän. Noh, tai ainakin melkein. Se tulos tosin muistutti vain siitä, että niitä herkkuhetkiä kannattaa pitää harvoin.

Tammikuu meni periaatteessa (ja vahingossa) ilman karkkia, ellei harvakseltaan otettuja Xylitoli Dentsejä lasketa. Olen vähentänyt purkan puremista, joten jotain pitää välillä saada. Tästähän olisi hyvä jatkaa patukattomalla linjalla. Paitsi, että kun eilisessä X Factor-jaksossa oli Rennen edessä avattuna suklaalevy, tunsin pienen piston poskissa ja suklaanmaun suussa. Ai, ai! Ei yksistään se mies, mutta se suklaa!

Enää en suostu potemaan huonoa omaatuntoa koneellaistumisesta, koska liikkuminen on lisääntynyt omalla kohdallani huomattavasti. Ei nyt niin, että huomaisi vielä välttämättä päällepäin, mutta itse huomaan olevani paljon useammin ulkona. Niin kerta.

3 kommenttia:

Minja kirjoitti...

Haha.. hetken luulin, että nyt se on seonnut, mutta unihin se olikin. :D
Oikeasti en muuten tunne yhtään tummaihoista miestä, eikä vaalea risupartainen tosiaan oikein kuulosta minun makuiselta, siinä osuit oikeaan. :D

Tinka kirjoitti...

Minja,
taitaa pientä sekoavaisuutta olla, koskapa lukemiset sekottuu taas niin pahasti :D

Toisaalta, ei ole mitään uutta, että täydenkuun aikoihin näen aivan omituisia ja "selviä" unia. Herätessä on ihan pöllämystyny vähän aikaa.

Hapi kirjoitti...

hello... hapi blogging... have a nice day! just visiting here....