Pingotusta

Kirjoitan nykyään niin harvoin tänne blogimerkintää ja vielä eri koneilla, kuin tavallisesti, että sössimiseksihän se menee näköjään joka kerta. Kuten äsken, kun piti kuvat sisältävältä koneelta siirtää oheinen kuva, jonka sitten nappasin tarkoituksena liittää tähän merkintään, joka syntyy, jos on syntyäkseen.

No, kuva lähti maailmalle ennen kuin tajusin olla painamatta julkaisunappulaa. Kun piti ensin vaan se laittaa talteen bloggeriin, että pääsen toiselle koneelle kirjoitushommiin. Onneksi töissä ei tule yhtä helposti vahinkolaukauksia, koska sielläkään ei ole eikun-näppäintä.

Oheinen kuva on otettu itselle muistiksi viime viikolla Ikea-reissulta. Nuo kangastaulut taitavat olla sen pingoituskehikon päälle tehtyjä - tai niin ainakin kuvittelisin. Samalla tekniikalla haluaisin tehdä omaankin huusholliin jotain, jahka pääsen uudestaan ostoskierrokselle. Viimeksi en edes löytänyt moisia kehikoita, vaikka mielessä ne olivat.

Minulla on vanhasta puserosta pieni kangaspala , jonka aioin käyttää tuolla tavalla, mutta tarkempi syyni Ikean nettisivuilla paljasti sen, että kangasta on liian vähän. Kehikko on 50 cm x 50 cm. Se kaistale pitänee pingottaa styroksiin tai johonkin pahviin; aika näyttää. Paljon taas mielessä suunnitelmia ja ideoita, mutta tiedä sitten, mitä saan aikaiseksi.

Hassua, että se Ikea on nyt täällä! Johan sitä reilu vuosi odotettiin. Nyt kun se on tuossa lähellä, niin siellä joko tulee käytyä liian usein tai sitten alkuinnostuksen jälkeen tulee järki päähän. Tällä hetkellä ei kyllä sitä pelkoa ole. Tosin, sama kai se on, missä ne kävelykilometrit haalii. Huusholli kaipaisi vaikka mitä ja tiedän, että ko. kaupasta ne löytyisi ainakin osittain. Haave liukuovikaapeista eteiseen ja makuuhuoneeseen elää vahvasti edelleen myös, mutta näillä tuloilla on vähän hillittävä, koska kaikkea ei voi kerralla hankkia. Suunnitelmat paperilla eivät tosin maksa mitään, paitsi vaivaa.

Tykkäsin kyllä Ikeasta. Isohan se on, valtava ja monipuolinen (herkkuja kaiken sen krääsän lisäksi), mutta kun sinne menee vaan oikealla asenteella (katsottavaa ja kierreltävää riittää, jonotusta ehkä saattaa olla, matkanteko voi olla tuskaa julkisella kulkuvälineellä, jos "matkaseurana" on mm. murkkuikäisiä voivittuja leipovia neitejä), niin sitä pärjää. Ostos-/rästilista pitenee huomaamatta, kun laittaa muistiin kaikkea, mitä voisi tarvita.

Euroviisuista en sano sanaakaan, koska tänä vuonna ne jäivät vähän väliin - jo senkin takia, kun ei tarvinnut jännätä Suomen puolesta/takia. X-Factoria tuli sentään seurattua kevään aikana jopa niin paljon, että pysyin sunnuntaisin tunnin olohuoneen sohvalla. Oma suosikkini aivan alkumetreiltä saakka voitti ja olen siitä enemmän kuin täpinöissäni. Hyvä Elias!

Tänä iltana asetun jälleen television ääreen, kun vaihtoehtona olisi ollut poukkoilu Särkänniemessä. Kiitos ei.

Ja Vintille terveisiä, että Jutan kotitreeni videota olen katsonut pari kertaa sillä silmällä. Olen yrittänyt tehdä perässä ja ottaa opiksi. Eka kerralla kaiken huomioni tosin vei sisustus.